Miten vahvistaa lasten uskoa? - vanhempina, kasvattajina ja lähimmäisinä voimme yhdessä vaikuttaa lasten hengelliseen kasvuun

Lujan sydämen uskon siirtäminen seuraaville sukupolville on kohtalokkaan tärkeä yhteinen tehtävämme. (Shutterstock)
Lujan sydämen uskon siirtäminen seuraaville sukupolville on kohtalokkaan tärkeä yhteinen tehtävämme. (Shutterstock)

Ari Kauhanen 


Muistele mennyttä

Pysähdy hetkeksi pohtimaan omaa lapsuuttasi ja nuoruuttasi. Mitkä vanhempiesi ja muiden sinulle tärkeiden aikuisten teot ja sanat ovat vaikuttaneet sinun uskoosi ja hengelliseen identiteettiisi? Mieleesi varmasti nousee monia ikimuistoisia kohtaamisia ja keskusteluhetkiä. Osan muistoista haluaisit kenties pyyhkiä pois, koska ne tuntuvat vieläkin kipeiltä. Kaikki kokemasi, risuineen ja ruusuineen, on muovannut sinua ja siirtynyt edellisten sukupolvien hengellisenä perintönä sinulle. 

Nyt sinä olet tärkeässä saumassa sukupolvien jatkumossa. Millaisen hengellisen perinnön jätät jälkipolvillesi? 

 

Ymmärrä tehtäväsi arvo

Raamatusta löydämme erään hyvin huolestuneen isän ja kansanjohtajan, joka koki tehtäväkseen muistuttaa hengellisen perinnön siirtämisen välttämättömyydestä. Mooses pelkäsi kuollakseen sitä, että vanhemmat jättäisivät kertomatta lapsilleen ne ihmeelliset asiat ja tilanteet, jotka olivat tapahtuneet heidän aikanaan. Mooses varoitti kansaa: ”Olkaa kuitenkin varuillanne ja pitäkää tarkoin huoli siitä, ettette unohda, mitä olette omin silmin nähneet, ettette koko elämänne aikana anna sen lähteä mielestänne ja että kerrotte siitä lapsillenne ja lastenlapsillenne” (5. Moos. 4:9). Mooseksen pelko toteutui, kun ihmeitä ja Jumalan läsnäoloa täynnä oleva historia vaipui unohduksiin muutaman sukupolven aikana.

 

 

       Lapset tarvitsevat tietoa ja kokemusta Jumalasta.

 

Lapset eivät tule pysymään uskollisina Jumalalle ja hänen Sanalleen ilman tietoa ja kokemusta Jumalasta sekä hänen tahdostaan ja suurista teoistaan. Raamatun totuuksien välittäminen lapsille on perheen ja seurakunnan yhteinen, kohtalokkaan tärkeä tehtävä. 

 

Älä lamaannu haasteista

Kuitenkin moni kristitty vanhempi tai kasvattaja kokee lamaannusta median ja ajan ilmiöiden kurimuksessa. Tuntuu ihan riittävältä haasteelta kasvattaa lapsesta yhteiskuntakelpoinen kansalainen. Hengellisen perinnön siirtämisprojekti voi tuntua jopa liian haastavalta, kun oma hengellinen elämä näyttää kovin keskeneräiseltä. Lisäksi jotkin oman lapsuuden ikävät muistot saattavat nousta mieleen ja tehdä varovaiseksi. Ei haluaisi toistaa samoja virheitä. Ei haluaisi tyrkyttää ja pakottaa. 

Ei siis ole ihme, että monet uupuneet vanhemmat ovat hukanneet tehtävänsä hengellisinä kasvattajina ja ulkoistaneet työn seurakunnille. Jotkin seurakunnat puolestaan ovat hukanneet perheet, kun eivät ole pystyneet tukemaan vanhempia kristillisessä kasvatuksessa. Mutta niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Yhteys on mahdollista löytää uudestaan. 

 

Olkaa yhtenäisiä

Seurakunnan rooli on merkityksellinen, mutta vanhempien ja isovanhempien osuus elintärkeä. Jos lapsi kohdataan seurakunnassa noin 40 kertaa vuodessa, kohtaavat vanhemmat samana vuonna lapsensa noin 3 000 kertaa. Jos seurakunnan ja vanhempien viestit ovat ristiriidassa keskenään, kumman viestiä lapsi uskoo? 

Ihanne olisi, että vanhemmat ja seurakunnat voisivat antaa yhtenäisen viestin lapselle. Silloin seurakunnan toiminta voisi todella tukea sitä, mitä vanhemmat lapsilleen opettavat. Tarvitaan siis yhteistä näkyä ja yhteistyötä perheiden ja seurakuntien kesken, jotta lapsemme alkaisivat nähdä itsensä osana Jumalan suurta suunnitelmaa ja astuisivat elämään sitä todeksi. 

 

Hyödynnä yhteiset hetket

Kun Mooses puhui kansalle hengellisen perinnön siirtämisestä, hän ei pelkästään herättänyt huolta vaan antoi myös käytännön vinkkejä: ”Teroita niitä alinomaa lastesi mieleen ja puhu niistä, olitpa kotona tai matkalla, makuulla tai jalkeilla” (5. Moos. 6:7). Tällaiset arkipäivän keskellä ja asiayhteydessään tapahtuvat keskusteluhetket opettavat lapsen näkemään Jumalan läsnäolon koko elämässä. Nämä neuvot ovat edelleen hyvin sovellettavissa arkipäivään. 

 

Tarjoa ravintoa

Kotona perheen yhteinen ruokahetki tarjoaa hienon mahdollisuuden harkittuun keskusteluun ja siten arvojen ja perinnön siirtämiseen omille lapsille. Yhteisessä ruokarukouksessa lapsi oppii vanhemmiltaan kiitollisuutta ruuan antajaa, Jumalaa, kohtaan. 

 

Matkusta suureen huomiseen

Koulumatkat, kauppareissut, harrastuskyydit ja muut perheen paikasta toiseen matkaamiset antavat ainutlaatuinen tilaisuuden vapaamuotoiseen rupatteluun, ystävyyteen ja lapsen asioiden kuunteluun. Retket ja matkat tarjoavat usein kiireetöntä yhdessäoloa ja lähentävät näin vanhemman ja lapsen suhdetta. Jeesuskin kävi pitkillä kävelymatkoillaan syvälle luotaavia keskusteluja omien opetuslastensa kanssa. 

 

Panosta nukkumaanmenohetkeen

Nukkumaanmenohetki on erittäin merkittävä tilanne perinnön siirtämisessä. Silloin on mahdollisuus käydä läheistä keskustelua ja olla opas, joka kuuntelee lapsen sydämen puhetta. Näissä hetkissä lapsi usein avautuu kertomaan huolensa ja syvimmät tunteensa. Lyhyt lukukatkelma Raamatusta ja iltarukous rauhoittavat ja siirtävät perintöä. 

 

Siunaa uuteen päivään

Jalkeille nouseminen aamuisin on kriittinen hetki päivän onnistumisen kannalta. Aamuisin kannattaa panostaa rohkaisuun ja lähettää lapset päivän haasteisiin siunaten. 

 

Kirjoittaja on helluntaiherätyksen lapsityön konkari.

 

 




40/201

Toiminnan vilkastumisen myötä yrittäjien maksamat lähetyskannatukset ovat jopa nousussa – Inflaation myötä lähetystyö on kallistunut
Opinnäytetyössä tutkittiin, kenen ääni kuuluu kristillisissä lehdissä
Myös Gazassa on pieniä uskovien ryhmiä – mediatyön hedelmää näkyy
Fifteenit täyttyneet nopeasti – Suosituimmat leirit täyttyvät minuuteissa