Miten tavoitella tyytyväisyyttä - Ankea mieli tukahduttaa helposti elämänilon

Anniina Jakonen 

Ihmismieli sortuu helposti ajattelemaan, että tyytyväisyys elämään nousee idyllisistä olosuhteista: mainetta ja mammonaa, täydellinen parisuhde ja perhe, pilvetön taivas ja ystäviä yli äyräiden. 

Raamattu kuitenkin kehottaa meitä tyytymään siihen, mitä meillä on.1 Tyytyväisyyden voi löytää olosuhteista riippumatta. Mutta miten? 

Pysäytä purnaus. Tyytymättömyys on vaivannut ihmiskuntaa kautta aikojen. Jo erämaavaelluksella israelilaiset napisivat tyytymättömyyttä ja kaipasivat Egyptin lihapatoja. Samanlaisia osaamme olla mekin, tämän aikakauden kristityt. 

Ihmiselle on luontaista huomata helpommin epäkohdat kuin hyvät asiat. Psykologiassa tätä kutsutaan negatiiviseksi vinoumaksi. Pahimmillaan valittamisesta tulee kierre. Levy junnaa helposti samaa purnausta, jolloin elämänilo valuu viemäriin. Myös ympärillä olevat ihmiset väsyvät ainaiseen ankeuttajaan. 

Hyvä uutinen on, että mieltä voi harjoittaa tyytyväisemmäksi. Kun Job sai järkyttävän tiedon, että hän oli menettänyt omaisuutensa, ja että hänen lapsensa olivat saaneet surmansa, hän sanoi: ”Herra antoi, ja Herra otti. Kiitetty olkoon Herran nimi.”2 Kenties tätä Jobin mieltä voisimme oppia. 

Valitse, mistä valitat. Valittamisessa on silti hyviäkin puolia. Usein sillä saa esimerkiksi myötätuntoa. Jos kertoo, että päätä särkee tai oli kamala päivä töissä, voi saada ymmärrystä tai jopa hartiahieronnan. 

Valittaminen voi parhaimmillaan olla omien tuntojen purkamista. Olo kevenee, kun tulee kuulluksi. Voi myös olla parempi päästellä höyryjä ulos kuin padota negatiivisia tunteita sisälleen. 

Sillä on kuitenkin väliä, mistä ihminen valittaa. Emme välttämättä voi valita olosuhteitamme, mutta voimme valita, miten suhtaudumme niihin. Ei ole sattumaa, että koronapandemian alkaessa poliitikot toistelivat kaikkien olevan samassa veneessä ja selviävän tilanteesta yhteispelillä. Mielialaa ja tulevaisuudenuskoa kannattaa viedä myönteiseen suuntaan tietoisesti, sillä tiedetään, että ihmisen toimintakyvyn perusta on toiveikkuus. 

Valittamisen sijaan kannattaa keskittyä miettimään, miten voisi parhaiten selvitä tilanteesta. Voi olla ihminen, joka vie asioita eteenpäin, eikä kuin paikallaan junnaava levysoitin. Tärkeintä on havahtua omaan toimintaansa, kohdata asiat ja pyrkiä vaikuttamaan niihin sen sijaan, että oltaisiin passiivisia, avuttomia ja toivottomia. 

Älä vertaile. Jos alkaa vertaamaan itseään muihin, voi helposti tulla tyytymättömäksi. Voi kokea, että itseltä puuttuu yhtä ja toista. Jos vain saisi tämän tai tuon, niin voisi olla tyytyväinen. 

Jos elää näin, jää paljosta paitsi. Sen sijaan meidän tulisi oppia näkemään, tunnistamaan ja muistamaan kaikki se hyvä, mitä elämässämme jo on. 

Keskity kiitollisuuteen. Onko muki puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä? Valitammeko, että ruusupensaassa on piikkejä, vai iloitsemmeko, että piikkipensaassa on ruusuja? 

Kenenkään ei tarvitse olla yltiöpositiivinen ihminen, eikä positiivinen ajattelu hoidu yhtäkkisellä päätöksellä. Jotta tyytyväisyydestä kasvaa elämänasenne, se vaatii hyvän äärelle pysähtymistä ja lukuisia toistoja. 

Ympärillä oleviin hyviin asioihin voi kiinnittää huomiota vaikkapa kiitollisuuspäiväkirjan avulla. Jos taas toisen ihmisen tyytymättömyys ahdistaa, voi miettiä, miten toivoisi itse saavansa palautetta. Jos töksäyttää, että sinä aina valitat, siitä tuskin on hyötyä. Sen sijaan voi ryhtyä yhdessä miettimään, mitä konkreettisia ratkaisuja voisi löytyä niihin asioihin, jotka valittajan mielestä ovat huonosti. 

Tartu toivoon. Tuskin kenenkään elämä on pelkkää lomaa ja lottovoittoja. Raamattu päinvastoin muistuttaa, että meillä jokaisella on oma ristimme kannettavana.3 Paavalilla oli piikki lihassaan,4 Job joutui kärsimään ja uskon sankarit kokivat toinen toistaan kovempia ahdinkoja.5 

Mutta koviakin kokenut ihminen saattaa suhtautua elämäänsä tyynesti ja jopa tartuttaa tyytyväisyyttä muihin. Haasteista selviäminen lisää tyytyväisyyttä, kun ihminen huomaa, että hän pärjää ja selviää, vaikka joutuukin lujille. Juuri vaikeina aikoina saattaa löytää ihan uudenlaista sinnikkyyttä ja vastoinkäymisten sietokykyä – sekä kristittyinä ennen kaikkea Jumalan läheisyyttä ja ihmeellistä rukouksen voimaa. Kenties juuri siksi Paavali kehottaa meitä toivomaan, iloitsemaan, olemaan ahdingossa kestäviä ja rukoilemaan lakkaamatta.6 

Selviytymiskykykin on eräänlainen taito: se vahvistuu, kun sitä joutuu harjoittamaan. Ja kun lopulta selviytyy jostakin vaikeasta asiasta, se antaa uutta luottamusta Jumalaan, elämään ja itseensä. 

Huomaa, minkä läpi olet tullut. Tyytyväisyyttä voi vahvistaa siten, että menneiden vastoinkäymisten ja virheiden sijaan muisteleekin sitä, mistä kaikesta on selvinnyt. 

Näin teki Daavidkin. Hän oli lampaita paimentaessaan tappanut leijonia ja karhuja, joten Jumalan avulla hän selviäisi myös uhoavasta jättiläisestä.7 

”Muistakaa aina hänen ihmetyönsä.”8 Luetteloi Jumalan onnistumiset. Pidä listaa hänen voimateoistaan. Eikö hän kulkenutkin kanssasi silloin, kun sinulla oli vaikeaa? Eikö hän osoittautunutkin uskolliseksi? Etkö saanutkin tuntea hänen huolenpitoaan? 

Tähtää voittoon. Kun Asaf oli valittanut sitä, että jumalattomat menestyvät mutta hurskaat joutuvat kärsimään, hän vihdoin pääsi sisälle ”Jumalan pyhiin salaisuuksiin” ja käsitti, mikä heidän loppunsa oli oleva. Silloin hän kiitollisena totesi: ”Minun onneni on olla Jumalaa lähellä.”9 

Voisimmepa aina muistaa, miten ”suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa.”10 

Viitteet: 

1) Hepr. 13:5, 2) Job 1:21–22, 3) Matt. 16:24, 4) 2. Kor. 12:7–10, 5) Hepr. 11, 6) Room. 12:12, 7) 1. Sam. 17:34–36, 8) 1. Aik. 16:12, 9) Ps. 73:28, 10) 1. Tim. 6:7.