”Minä ilmoitan teille suuren ilon!” – Jouluevankeliumin ilouutinen päihittää kaikki murehtimisen syyt

Joulun suurin sanoma on täynnä riemua: â€Teille on tänään Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra†(Luuk. 2:11). (Jon Tyson / Unsplash)
Joulun suurin sanoma on täynnä riemua: â€Teille on tänään Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra†(Luuk. 2:11). (Jon Tyson / Unsplash)

21.12.2023 | Anniina Jakonen 

Ihmismieli on taipuvainen murehtimaan ja huolehtimaan. Jouluevankeliumin ilosanoma Jeesuksen syntymästä kuitenkin mullisti koko maailman: ihmiskunta sai Vapahtajan! Se oli niin suuri taitekohta, että koko ajanlaskumme jaetaan aikaan ennen ja jälkeen Kristuksen. 

Kristittyinä meidän tulisikin elää ilosanomasta käsin hänen varassaan, joka voi paitsi muuttaa ihmisen koko ikuisuuskohtalon myös vapauttaa meidät turhasta murehtimisesta.

 

 

      Jumala antaa kokonaan uudenlaisen vaihtoehdon.

 

Luota mahdottomuuksiin. Jeesuksen syntymä osoitti, että ihmisen mielestä mahdottomilta näyttävissä tilanteissa Jumala antaa kokonaan uudenlaisen vaihtoehdon. Neitseestä syntyminen ei ole biologisesti tai järjellisesti mahdollista, mutta Jumalan mahdollisuudet ovat rajattomat. 

Saman Jeesus osoitti kaikin tavoin seuraajilleen. Hän paransi sairaita, ajoi ulos riivaajia, teki ihmeitä ja tyynnytti luonnonvoimia. Silti opetuslapset vaipuivat toistuvasti uudelleen huolehtimiseen. Silloinkin, kun he olivat juuri nähneet tuhansien ihmisten ruokkimisihmeet, he jo kohta hätäilivät unohtunutta leipää.1 

Opetuslasten tavoin mekin helposti unohdamme, että Jumala on huolehtinut meistä aiemminkin. Jumala, joka antoi meille elämän, pystyy kyllä huolehtimaan myös elämämme yksityiskohdista.

 

 

       Murehtiminen lamaannuttaa, aito huoli saa liikkeelle.

 

Älä lamaannu. Vuorisaarnassaan Jeesus kehottaa olemaan murehtimatta niistä tarpeista, joista Jumala on luvannut huolehtia.2 Murehtiminen voi vahingoittaa terveyttä, heikentää työkykyä ja luovuutta sekä vaikuttaa kielteisesti ihmissuhteisiin. Turha huoli myös vaikeuttaa luottamista Jumalaan. 

Ensimmäisen joulun tapahtumissakin oli monta murheenkryyniä. Marian yllätysraskaus oli aluksi Joosefille niin kova pala, että hän aikoi hylätä kihlattunsa. Matka Beetlehemiin oli vaivalloinen. Majatalossa ei ollut tilaa. Kaiken lisäksi kuningas Herodes punoi pahoja juonia. Sekä Maria että Joosef kuitenkin valitsivat Jumalan huolenpitoon luottamisen. 

Murheissa märehtiminen on eri asia kuin aito huoli. Siinä missä murehtiminen lamaannuttaa, huoli puolestaan saa liikkeelle. Jeesus varoitti siitä, että vääränlainen tulevaisuuden murehtiminen haittaa toimimista nykyhetkessä.3 Voimme vain kuvitella, miten täynnä huolta Joosef oli ymmärtäessään olevansa Jumalan Pojan maallinen isä. Tiukoissakaan tilanteissa hän ei kuitenkaan viivytellyt, vaan oli valmis olemaan kuuliainen Jumalan ohjeille ja toimimaan niiden mukaan.4 

 

Minimoi haitat. Murehtimisesta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Jeesus muistutti, ettei kukaan meistä pysty murehtimalla lisäämään elämämme pituutta.5 Siksi murehtiminen menee hukkaan ja vie aikaa hyödyllisemmiltä asioilta. 

On silti tärkeää erottaa suru hyödyttömästä murehtimisesta. Raamattu osoittaa monin tavoin, että sureminen, itkeminen ja tuskan käsittely on tärkeää, jopa edellytys tasapainoiselle elämälle. 

 

Turvaa Jumalaan. Hän, joka huolehtii kedon ruohostakin, ei jätä huomiotta niitä, jotka turvaavat Herraan.6 Taivaallinen Isämme tietää kyllä murheemme ja tarpeemme.7 

Kuitenkin ihmismieli jo maailman alkuhämäristä alkaen on kiinnittynyt juuri siihen, mitä kuvittelemme meiltä puuttuvan. Paholainen kyseenalaisti Eevan onnellisuuden kysymällä, kuinka tämä saattoi olla tyytyväinen, vaikka Jumala oli kieltänyt syömästä yhdestä puusta. Vihollinen sai Eevan huomion siirtymään kaikesta Jumalan antamasta yltäkylläisyydestä ainoan kiellettyyn asiaan. Eevaa oli helppo johdatella harhaan vetoamalla hänen tarpeisiinsa.8 

Juuri siksi saimme uuden mahdollisuuden joulun ilouutisen myötä. Jeesuksen syntyessä Jumala myös osoitti huolehtivansa ihmeellisellä tavalla kaikista Marian ja Joosefin tarpeista. Vaikka he eivät saaneet upeaa huonetta majatalosta eivätkä uusimmalla teknologialla varustettua synnytyssalia, he saivat paimenilta tarvitsemaansa rohkaisua ja itämaan tietäjiltä kallisarvoisia lahjoja, joista oli hyötyä tulevina vaikeina aikoina pakomatkalla Egyptissä. 

 

Pidä oikea tärkeysjärjestys. Paras vastalääke murehtimiselle on muistaa Jeesuksen ohje: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan lisäksi myös kaikki tämä.”9 Jumalan valtakunnan ja hänen vanhurskautensa etsiminen tarkoittaa Jumalan laittamista ensimmäiseksi elämässä. Se tarkoittaa myös omien ajatusten täyttämistä Jumalan toiveilla, Jumalan luonteenlaadun tavoittelemista sekä hänen palvelemistaan ja tottelemistaan kaikessa. 

Murehtiminen voi estää meitä tarttumasta haasteisiin, joihin Jumala haluaisi meidän tarttuvan. Monenlaiset ihmiset, asiat, tavoitteet ja toiveet kilpailevat huomiostamme. Mikä tahansa niistä voi tulla tärkeimmäksi, jos emme anna tietoisesti Jumalalle kärkipaikkaa kaikilla elämänalueillamme. 

 

Ota päivä kerrallaan. ”Älkää siis kantako huolta huomisesta, sillä huominen päivä pitää huolen itsestään.”10 Kun elää päivän kerrallaan, huolet eivät saa yliotetta. 

Huolettomuus ei kuitenkaan tarkoita suunnittelemattomuutta. Siinä missä huomisesta murehtiminen on turhaa, seuraavaan päivään varautuminen on viisasta. Huolellinen suunnittelu sisältää tavoitteiden, seuraavien vaiheiden ja aikataulujen pohtimista ennakkoon sekä Jumalan johdatukseen luottamista. Oikeanlainen suunnittelu vähentää murehtimista. 

 

 

Viitteet: 1) Matt. 16:7–10. 2) Matt. 6:25. 3) Matt. 6:26. 4) Matt. 2:14. 5) Matt. 6:27. 6) Matt. 6:28–30. 7) Matt. 6:31–32. 8) 1. Moos. 3:1–6. 9) Matt. 6:33. 10) Matt. 6:34. 

 

Lähdekirjallisuus: Sana elämään -kommentaariraamattu 2018. Aikamedia.

 

 


40/201

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja