Sunnuntai 1. elokuuta.
Nimipäivää viettää Maire, Gerda, Gerd

Mikael Juntunen: "Jumala on, ja minulla ja hänellä on yhteys"

- Radiolähetyksen tavoittama tunneskaala on parhaimmillaan valtava, Mikael Juntunen sanoo. (Seppo Haavisto)
- Radiolähetyksen tavoittama tunneskaala on parhaimmillaan valtava, Mikael Juntunen sanoo. (Seppo Haavisto)

Hengellisyys on jotain, mitä tavoitellaan ja kaivataan ja johon peilataan omaa elämää – ei niinkään jonkinlainen ylempiarvoinen elämäntapa, jonka pohjalta pystyy arvioimaan kaikkea ympärillä näkemäänsä.

Lapsuudessa ja nuoruudessa usko näyttäytyi Mikael Juntuselle juuri pikkuisen parempana valintana: uskovaisen piti karttaa ”maallista ihottumaa” ja pyrkiä kaikin keinoin julistamaan totuutta niille, jotka kulkivat kohti kadotusta. Nykyään Juntunen näkee uskon pitkälti toisin.

– 16-vuotiaasta kaduilla evankeliumia julistaneesta kaverista ei jäänyt paljoa jäljelle hurlumhei-nuoruudessa. Viskasin lähes kaiken kristillisyyden roskikseen, ja nyt dyykkaan palasia takaisin elämääni, Mikael kuvailee.

 

Jumala katvealueella

Mikael Juntusen ääni on monelle tuttu. Tällä hetkellä Juntunen toimittaa Herätys-aamulähetystä Radio Deissä. Hän on työskennellyt myös esimerkiksi Ylessä ja edesmenneellä UrhoTV-kanavalla. Puhetyöläiseksi Juntusen harjaannutti jääkiekko-otteluiden selostaminen.

– Selostin yhteensä noin tuhat peliä. Koen sen etuoikeutena: sain elää yhtä aikaa pukukoppielämää ja suurta suomalaista urheiludraamaa.

Lapsesta asti Mikael oli ollut urheiluun päin kallellaan. Hän huomasi jo pienenä olevansa jaloistaan nopeampi kuin isot pojat. Päälajeiksi valikoituivat yleisurheilupuolelta pikamatkat ja pituushyppy. Teini-iässä, 17-vuotiaana, musiikki riuhtaisi Mikaelin kentältä keikoille ja alkoivat vuodet Heureka-gospelyhtyeen basistina. Mikael opiskeli Kajaanissa ja oli muuttanut jo pois kotoa.

Pitkään helluntaiperheen poika ”ajeli kaksilla rattailla”, kunnes lopulta hautasi ajatukset Jumalasta niin syvälle kuin pystyi. Kristittyjen maailmankuva tuntui aikuistuvasta Mikaelista armottomalta, ja kristitytkin olivat pettymys, kun olivat vain ihan tavallisia epätäydellisiä ihmisiä. Parinkymmenen vuoden ajan Jumala oli Mikaelin mielestä kuollut tai lomalla – katvealueella joka tapauksessa.

 

Kainuulaisen korpitaival

Mikael Juntunen on kotoisin Suomussalmelta Kainuusta. Lapsuutensa hän asui kolmen sukupolven maalaistalossa, jossa pehmeät arvot eivät olleet kovassa huudossa. Ei edes sen jälkeen, kun kristillinen usko astui tuvan ovesta sisään.

– Lapset hoidettiin lehmien ohessa. Sodassa pahoin silpoutunut mummu varsinkin oli kainuulainen teräsmuori, Mikael kuvailee työteliästä mentaliteettia.

Korpivuosinaan, käännettyään Jumalalle selkänsä, Mikael otti välillä uskonasioista yhteen sukulaisten kanssa. Välit läheisiin eivät kuitenkaan koskaan täysin katkenneet.

– Ja sain lapsuuden hengellisistä kokemuksista elämääni sellaisen pohjavireen, että kuitenkin jostain synkimmästä kolosta pystyin vielä löytämään Jumalan.

Edelleen Mikael hakee voimaa arkeen menemällä metsätöihin lapsuusmaisemiin Suomussalmelle.

– Olin ajatellutkin alkaa metsänhoitajaksi, mutta Radio Dei muutti sen suunnitelman, Mikael naurahtaa.

 

Rauha studiossa

Juntunen on työskennellyt yhteiskristillisessä Radio Deissä nyt nelisen vuotta. Työ kristillisessä mediassa ei ole vieläkään hänelle läpihuutojuttu.

– On Jumalan huumoria, että teen nyt työtä kaikkien hengellisten piirien keskellä.

Vaikka työhön välillä liittyy vaikeita tilanteita ja tunteita, Mikaelia kantaa rauha, jota hän studiossa tuntee.

– Se lepo on ollut vähän mystinenkin kokemus. Minulla on hyvä olla studiossa. Sellainenkin ajatus on käynyt päässä, että minut on tarkoitettu tälle paikalle.

Kristillisessä radiossa työskentely ei arkisessa aherruksessa eroa juurikaan ei-kristillisestä. Mikael Juntusen mielestä Dein slogan ”Pintaa syvemmälle” kiteyttää eron aika hyvin. Syvällisyyden päälle hän lisää vielä toivon ilmapiirin: Dei viestittää, että emme ole täällä omillamme.

– On yhteinen käsitys siitä, miksi me ihmiset olemme täällä maan päällä, ja yhteinen käsitys siitä, miten selvitään elämässä eteenpäin, Mikael tiivistää.

– Erityisesti aamushow’ssa kuuntelijan seuralaisena ja kaverina oleminen on kaikki kaikessa. Kuuntelijalle pitää tulla olo, että minä juttelen juuri hänelle. Herään hänen kanssaan, viestittelemme ja lähdemme uuteen päivään yhdessä, radiojuontaja kuvailee.

 

Tunnelmaa välittämässä

Kolme tuntia suoraa lähetystä joka arkiaamu. Ei mikään ihan helppo nakki, mutta kokenut tekijä tietää, miten valmistautua. Tavallaan radiojuontaja on aina töissä, sillä jatkuva ympäristön havainnointi on materiaalin keräämistä työtä varten.

Seuraavan päivän lähetykseen valmistaudutaan edellisenä päivänä, mutta lähetyksen alkaessa Mikael Juntunen luottaa alitajuntaansa.

– Lopulta aina revin suunnittelupaperit. Ilman taustatietoja edessäni suhtaudun haastateltavaan aidon uteliaasti ja todella kuuntelen, mitä hän sanoo. Reagointi on tärkeää ja luontaista minulle. Jos tiedän liikaa etukäteen, en ylläty – ja silloin kuulijakaan ei ylläty.

Radio Dein kesäkiertue on Mikael Juntusen lempilapsi. Tätä kirjoitettaessa ”kesämies Mikael” odottaa jo tien päälle pääsemistä ja ihmisten kohtaamisia ympäri Suomea. Haastattelujen tekeminen ihmisten omalla reviirillä ja kesämiljöön välittäminen kuuntelijoille on Mikaelista erityisen antoisaa.

– Millaisesta mukista kahvit juodaan? Onko mansikkakakkua? Mistä suunnasta aurinko paistaa? Pitää heittäytyä tilanteeseen ja saada myös kuulija mukaan, niin että hän on sisällä siinä jutussa. Tällaisessa radio on ylivertainen väline.

 

Puhuja, mutta ei pöntössä

Ennusteluista huolimatta Mikaelista ei tullut saarnamiestä. Puhujakorokkeiden sijaan mies käyttää ääntään kristillisellä radiokanavalla eikä halua välittää itsestään kiiltokuvaa tai rakennella pilvilinnoja.

Erästä aikuisiän ajatustaan hän sanoo kuitenkin ”kultajyväksi”.

– Jumala on, ja minulla ja hänellä on yhteys, sellainen lämmin läikähdys. Nykyään minulle on yksinkertainen asia, etten jaksa uskoa samalla tavalla kuin monet arvostamani vakaat kristityt.

– Tukeudun siihen ajatukseen, että kun kuitenkin polku on kulkenut jo tähän asti, uskossa on jotain järkeä. Voin vain olla ja myöntää, etten ymmärrä paljoakaan.

 

Anna Vuorinen



UUTISET