Mika Poutala: ”Voisin kuvitella olevani jääkiekkoilija”

Pikaluistelijana tunnettu Mika Poutala ehti jo laittaa uransa hyllylle Sotshin olympialaisten jälkeen, mutta luistin on alkanut taas kulkea. Viime vuonna julkaistu elämänohjekirja Mitä menestyminen vaatii on ollut suosittu.


Jos minun pitäisi valita jokin muu laji kuin pikaluistelu,
se voisi olla jääkiekko. Minulla olisi etua hyvästä luistelunopeudesta. Enää pitäisi opetella pitämään mailaa kädessä ja ymmärtämään peliä kokonaisuutena.

Kirjan kirjoittamisessa opettavaisinta oli omien ajatuksien laittaminen paperille. Olin pyöritellyt niitä mielessä jo vuosia. Kirjoittaminen toi lisää ymmärrystä ja näkökantaa tuttuihin asioihin. Samalla piti etsiä lisää tietoa asioista, jotka kiinnostivat minua jo entuudestaan.

Jeesuksen opetuslapsista saattaisin olla Pietari. Lähinnä Pietarissa voin helposti samaistua johtajuuteen.

Seurakunta on minulle toinen koti. Seurakunnasta on tullut vuosien varrella todella tärkeä. Ymmärsin sen merkityksen vasta siinä vaiheessa, kun reissujen takia en päässyt seurakuntaan vähään aikaan.

Itselleni vaikeinta perhe-elämässä on olla pois kotoa niin paljon. Aika kuluu lisäksi niin nopeasti, että kun olen kotona, en millään ehdi tehdä kaikkea, mitä haluaisin.

Vaimoni Sanni on superihminen ja huippuvalokuvaaja. Ihmettelen aina, miten Sannilla voi olla niin paljon voimia hoitaa kahta lasta, kun olen pois kotoa, ja silti ajatella vielä muiden ihmisten parasta. En pärjäisi ilman Sannia!

Huomaan pojissani piirteitä itsestäni, kuten innostuksen ja ilon. Molemmat pojat ovat todella iloisia, ja he innostuvat helposti uusista asioista. Me kaikki tykätään myös skeitata.

Nykyisin käyn Helsingin Oulunkylässä aika harvoin. Kävin nuorena lähes päivittäin siellä harjoittelemassa .

Aiemmin Oulunkylä merkitsi minulle kotia ja lähes päivittäistä treenipaikkaa. Asuin Oulunkylässä armeijan jälkeen pari vuotta. Se oli mahtavaa aikaa, koska treeneihin oli vain kilometrin matka kotoa.

Erikoisin nuoruuden tempaukseni oli pyrkiä maailman huipulle lajissa, jonka harjoitusolosuhteet Suomessa ovat hyvin puutteelliset. Nyt kun tiedän, mitä tämä vaatii, en tiedä, olisinko siihen enää valmis uudestaan. Toisaalta tiedän, että se oli osa Jumalan suunnitelmaa, jolle haluan olla kuuliainen.

Suhteeni rap-musiikkiin on nykyisin aika kaukainen. Lähinnä kuuntelen tuttujen tekemää rapia. Samalla kyllä fiilistelen sitä, miten rap-musiikista on tullut Suomessa niin iso juttu.

Voisin kuvitella levyttäväni vielä, jos Lecrae (maailman tunnetuin kristitty rap-artisti) pyytäis minua fiittaamaan. (hymy)

Valmennushommissa olen huomannut, että saan todella paljon nautintoa siitä, kun pystyn auttamaan muita. Muiden auttaminen on tullut itselle todella tärkeäksi asiaksi.

Toivon, että voisin vielä urheilun ohella olla hyvä isä. Pelkään jatkuvasti, että lapseni kärsivät siitä, että joudun olemaan niin paljon pois kotoa. Rukoilen ja teen parhaani isänä silloin, kun olen kotona.


10/2016Kirjallisuus:The

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja