Mika Niikko: Myös putoaminen on johdatusta

21.4.2024 | Anssi Tiittanen 

Korson tori, kahden supermarketin välinen alue aseman kupeessa, on jo pitkälti harjattu hiekoitushiekasta, mutta maanantai ei vielä tunnu erityisen keväiseltä. Ilma on kostean viiltävä kuin marraskuussa.

– Tässä se oli, Mika Niikko osoittaa kohtaa kivetyksellä. 

Siinä Niikko tapasi ensimmäistä kertaa puoluejohtaja Timo Soinin markkinoilla vuonna 2008, viitisentoista vuotta sitten siis. 

Elettiin jytkyä edeltävää aikaa. Niikko lähti mukaan perussuomalaisiin jälkeenpäin arvioiden juuri oikealla hetkellä. 

Kuntavaaleissa samana vuonna puolue sai ensimmäistä kertaa roimasti paikkoja, ja Niikkokin tuli valituksi Vantaalla. ”Tekoja juhlapuheiden sijaan”, vaadittiin tuolloisen järjestöjohtajan vaalimainonnassa. 

Niikon perustama Takaisin Elämään ry oli tehnyt jo vuosia ruohonjuuritason työtä alueen heikompiosaisten, kuten maahanmuuttajien ja vapautuvien vankien, hyväksi. 

Katujen kaveri Niikko olikin tuolloin monien vantaalaisten silmissä, jotka myös olivat nostamassa häntä kansanedustajaksi vuoden 2011 vaaleissa.

       Politiikassa harvoin on niin, että tulee totaalinen loppu.

Maine kulmien kundina tuntuu säilyneen. Kuvaushetkellä parikin ohikulkijaa moikkaa. 

Taustalla pitää omaa pulinaansa parinkymmenen henkilön vahvuinen aseman vakioporukka. Joku on saanut ruokakassin, joku korvaushoitoannoksensa. 

Nuhjuisen baarin edessä tupakoiva kuusikymppinen nainen kertoo Niikolle, ettei ole kuullut pojastaan hetkeen mitään. Surullisten tarinoiden sarit ja karit ovat ehkä saaneet oman elämänsä haltuun, mutta murhetta tuottavat nyt huumemaailmassa hortoilevat aikuiset lapset. 

Mika Niikko, mitä kuuluu? 

– Eduskunnasta tipahtaminen on ollut tervehdyttävää, Niikko sanoo. 

– Kun nyt katsoo taaksepäin, se oli hyvä asia. Olen saanut perspektiiviä elämään ja politiikkaan. Oravanpyörä pysähtyi hetkeksi.  

– On tullut vähemmän matkusteltua, ja on jäänyt enemmän aikaa olla kotona perheen kanssa. Ihan toinen kysymys taas on, että miten ja missä ajassa sitä osaa ohjelmoida itsensä myös henkisesti jatkuvasti läsnä olevaksi. 

Huhtikuun alussa tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun 12 vuotta kansanedustajana toimineen Niikon mandaatti päättyi. 

– Kaksissa vaaleissa ennustettiin, että en tule menemään läpi. Viimeisimmissä taas minua pidettiin varmana paikan uusijana. 

Niikko arvioi nyt, että juuri varmuusolettama koitui lopulta kohtalokkaaksi. Äänestäjien katseet kohdistuivat muualle. 

Yksi suunta Uudellamaalla oli varmaankin Espoo, josta uskovaiset äänestäjät halusivat varmistaa Mika Poutalan (kd) nousun eduskuntaan. 

– Moni sanoi, että Mika, me äänestetään nyt Poutalaa. Saat siitä hyvän kaverin eduskuntaan.

      Kokosin itseäni ja mietin, mitä haluan tehdä.

Peruskonservatiivien ääniä kasaantui myös puheenjohtaja Riikka Purralle. 

Niikon vaalitilaisuuksissa tarjoiltiin ruokajakoon tarkoitettua piirakkaa, mistä nousi äläkkä. 

– Sitä virhettä kyllä paisuteltiin mediassa. Varmaan menetin sen johdosta myös kadun porukan ääniä. 

Lopulta Niikko sai ääniä vain kolmanneksen aiemmasta saaliista. 

– Sanoin silloin mediassakin, että Herra antoi, Herra otti. Kiitetty olkoon Herran nimi. 

– Ei sitä paljon muuta Jeesukseen uskova päättäjä voi sanoa, kun yksi ovi elämässä sulkeutuu. Uskon siis, että tähänkin sisältyi tarkoitus. 

Niikko myöntää, että epäusko vaikuttamisen mahdollisuuksiin edes valtakunnan huipulla on jonkin verran kaventunut vuosien saatossa. 

– Oppositiossakin voi kyllä viedä asioita eteenpäin, jos osaa käyttää valtaa suhteessa virkamiehiin ja hallituspuolueiden edustajiin. 

Tässä mielessä Niikko ei allekirjoita näkemystä, että vain hallituksessa voi vaikuttaa maan asioihin. 

Eettisistä kiistakysymyksistä Niikko huokaa, että ”kaikkihan ne lait menivät sitten läpi”. 

– Tasa-arvoinen avioliittolaki, translaki, äitiyslaki, Niikko luettelee.  

Palataan kevääseen vuosi sitten. Ensimmäiseksi Niikko kertoo levänneensä ja ”haukanneensa happea”. 

– Kokosin siinä itseäni ja mietin, mitä työtä haluaisin jatkossa tehdä. 

Niikolla, 57, olisi ollut periaatteessa mahdollisuus asettua vaikka eläkeputkeen sopeutusrahan turvin. 

– Kyllä tässä kuitenkin on vielä työuraa 10–15 vuotta jäljellä, jos Jumala suo. 

Iskikö kuuluisa tyhjyyden tunne? 

– Ei oikeastaan. Kiireethän lisääntyivät. Oli enemmänkin sellainen olo, että on jäänyt eläkkeelle. Silloinhan ihmisillä tuntuvat menemiset kiihtyvän, Niikko naurahtaa. 

Elämänpalettia on muodostettu hiljalleen. Yksi Niikon projekteista on varhaiskasvatukseen kohdistuva tuki- ja koulutusohjelma Leikkilän kaupunki, jossa hän on mukana osakkaana. 

– Sen parissa pääsen hyödyntämään yhteiskuntasuhteita viikoittain, ja mikä parasta, saan edistää lasten hyvinvointia. 

Kahdentoista vuoden mittaisen elämänjakson jälkeen voinee joka tapauksessa todeta, ettei ole enää aivan sama ihminen kuin silloin joskus. 

– Vaikka minulla oli jo viime keväänä ihan täysi rauha, olen tietysti joutunut miettimään, haluanko jättää politiikan jo kokonaan taakse ja keskittyä muuhun. 

Mika Niikko on toiminut vähintään osa-aikaisena yrittäjänä vuodesta 1992 alkaen. Repertuaariin on kuulunut muun muassa rakennusalaa. 

– Nollasta aloittaminen on todella tuttua. Kymmentä vuotta en ole koskaan ollut samoissa hommissa. Siinä mielessä 12 vuotta oli pitkä aika. 

– Toisaalta en enää samalla tavalla innostu startup-yrityksistä. Ehkä olen todella muuttunut siinäkin suhteessa.  

Täyttä pistettä Niikko ei ole politiikalle laittanut. Tämänhetkinen rooli Vantaan kaupunginhallituksen varapuheenjohtajana tuntuu juuri nyt mielekkäältä. 

Ei ajatus kansanedustajuudestakaan täysin ole kuopattu. 

– Koskaan ei tiedä, johdattaako Jumala samoihin tehtäviin uudelleen. 

– Politiikassa harvoin on niin, että tulee totaalinen loppu, jos ei itse halua irtaantua. 

Kahvit on juotu, Niikko suuntaa kotiin. 

Ulkona on alkanut paistaa keväinen aurinko.