Miesten ja naisten palvelutehtävät seurakunnassa

Anniina Jakonen ja Elina Rautio ovat palvelleet seurakunnassa useissa eri tehtävissä ja huomanneet ennakkokäsitysten istuvan tiukassa.
Anniina Jakonen ja Elina Rautio ovat palvelleet seurakunnassa useissa eri tehtävissä ja huomanneet ennakkokäsitysten istuvan tiukassa.
Perinteisesti mies julistaa, jakaa ehtoollisen, toimii vanhimmistossa ja johtaa seurakuntaa. Nainen keittää kahvit, hoitaa toimistotöitä, johtaa kuoroa ja pitää pyhäkoulua. Onneksi todellisuus nykyseurakunnissa ei enää ole ihan näin musta-valkoinen.

– Mielestäni tärkeintä seurakuntatyössä on palvelualtis sydän ja nöyrä asenne, koulutyöntekijä, esikoiskirjailija ja Jees-lehden päätoimittaja Anniina Jakonen kiteyttää.

Toimittaja-kirjailija ja kutsumusaiheesta väitellyt kasvatustieteen tohtori Elina Rautio puolestaan painottaa kutsumuksen merkitystä, sukupuolesta riippumatta:

– Paavalin vertauskuvaa käyttäen Kristuksen ruumis on terve ja elinvoimainen, kun jokainen Jumalan lapsi on persoonallisuuttaan, lahjojaan ja kutsumustaan vastaavalla paikalla ja häntä rohkaistaan ja tuetaan siinä.

Ennakkokäsityksiä ja kirjoittamattomia sääntöjä

Aktiiviset naiset eivät mielellään kiinnitä huomiota sukupuolikysymykseen, mutta joskus törmäyksiltä ei voi välttyä:

– Syty seurakunnasta -kirjani julkaisun jälkeen moni miespastori on sanonut yllättyneensä siitä, että kaltaiseni nuori ”tyttö” ymmärtää sellaisia ydinasioita, Anniina kertoo saamastaan palautteesta.

Elina puolestaan arvelee vallitsevien stereotypioiden mutkistaneen omaa kutsumuksen etsimisen prosessiaan:

– Seurakuntakentässä työskentelevän naisen malli on ollut kapea. Koen olevani kutsumukseltani paimen-opettaja, mutta kasvuvuosinani minulla ei ollut naisena sellaisia esikuvia. Siksi kesti kauan tunnistaa oma armoitus.

Palveltuaan seurakunnassa useissa eri tehtävissä naiset ovat nähneet monenmoista ja huomanneet ennakkokäsitysten istuvan tiukassa:

– Toisinaan ihmettelen salaa sitä, miksi nainen kelpaa opettamaan Raamattua lähetyskentille tai pyhäkouluun, mutta seurakunnan opettaminen tuntuu yhä olevan jossain määrin ongelmallista, Anniina pohtii.

Elina puolestaan kertoo kohdanneensa nuoruudessaan lähinnä kirjoittamattomia sääntöjä:

– Minulle ei kukaan sanonut, ettei nainen voisi opettaa kokouksessa tai jumalanpalveluksessa, mutta tulkitsin tilanteen pitkään sellaiseksi, koska sitä ei juurikaan tapahtunut.

– Toki nyt aikuisiällä olen törmännyt aiheesta käytävään teologiseen keskus-teluun ja joutunut pohtimaan Jumalan ja Raamatun edessä kutsumukseni ky-seenalaistavia näkökulmia.

Motiivit ja lahjat avainasemassa

Seurakunnassa tehtäviä ei pitäisi jakaa sukupuolen vaan motiivien ja hedelmi-en mukaan.

– Lahjakkuusalueet eivät ole suku-puolisidonnaisia, Elina painottaa.

– Jos toimimme oikeista motiiveis-ta ja tuotamme hedelmää, Jumalan val-takunta menee eteenpäin. ”Yhdente-kevää oletko juutalainen vai kreikka-lainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaik-ki olette yksi” (Gal. 3:28), Anniina jatkaa.

Ihanteellisen seurakuntayhteisön tunnusmerkkejä ovat rakkaus kaiken perustana ja kasvupohjana, yhteinen näky, yhteinen rukous sekä terve ja ta-sapainoinen opetus.

– Terve yhteisö tukee ihmisiä tunnis-tamaan vahvuutensa ja valtuuttaa hei-dät lahjoja ja kutsumusta vastaaviin teh-täviin, Elina summaa,

– Ihminen on Jumalan kuva, joten Jumalan luonne sisältää sekä feminii-niset että maskuliiniset ominaisuudet.

Raamatun mukaan perustehtävääm-me, lähetyskäskyn toteuttamiseen, tar-vitaan mukaan jokainen Jumalan lapsi iästä ja sukupuolesta riippumatta.


Kirsi Cultrera


51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja