Olen kolmekymppinen aviomies ja 1,5-vuotiaan pojan isä. Olen kutsumukseltani pastori, mutta työskentelen tällä hetkellä vastaavana ohjaajana kuntouttavan työtoiminnan pajalla. Harrastin aiemmin aktiivisesti painonnostoa, mutta nykyisin käyn kuntosalilla sen mukaan kuin perhe-elämältä ehdin.
Aloitamme maaliskuun alussa Ville Kettusen kanssa Sisu-podcastin, jossa pureudutaan miehenä elämisen kysymyksiin. Haluamme vahvistaa uskovia miehiä ja lisätä tervehenkistä keskustelua miehisyydestä myös kristillisen kentän ulkopuolella.
Tutustuimme Brothers in Christ -yhdistyksen leikkimielisissä kesäolympialaisissa. Myöhemmin kuuntelin marjametsässä, kun Villeä haastateltiin Radio Deissä yhdistyksen toiminnasta. Ajatus yhdistyksen nimiin perustetusta podcastista tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Jumalalla taisi olla sormensa pelissä, koska päädyin mukaan toiseksi juontajaksi.
Elämme ajassa, jossa on monenlaisia miehenä elämisen malleja. Itse olen kasvanut urheilumaailman ja seurakunnan keskellä. Olen halunnut ammentaa miehisyyteeni kristillisestä etiikasta ja uskostani Jeesukseen.
Olen oppinut, että riitän miehenä sellaisena kuin olen. Miehisyyteni ei ole siinä, mitä minä teen, vaan minkälaiseksi minut on luotu. Olen ollut lapsuudesta saakka herkkä, joten herkkyyden tunnistaminen ja sen näkeminen voimavarana on ollut oma prosessinsa. Myös isäksi tulo on kasvattanut minua paljon.
Rukoilen johdatuksen ja oman perheeni puolesta. Rukous kulkee koko ajan matkassa, ja aiheet vaihtuvat pitkin päivää. Rukous on elävää puhetta Isän kanssa: joskus ajan kanssa, joskus lennossa.
Unelmoin siitä, että saisin kulkea Jumalan johdatuksessa ja nähdä hänen toimintaansa elinpiirissäni. Unelmoin myös seurakunnasta, jonka jäsenten usko näkyy käytännössä, sekä uudesta sukupolvesta miehiä, jotka ovat löytäneet identiteettinsä Kristuksessa.
Jeesus on pelastajani ja elämäni perusta, jonka varaan voin laskea kaiken.