Merkkipäiviä: Tapio Sopanen 70 vuotta

Lappeenrannan Betania-seurakunta eli 1950-luvun lopulla herätyksen aikaa. Olimme ehtineet tutustua Eino Variksen juurevaan sananopetukseen parikymppisen Lauri Kuitusen ottaessa päävastuun hänen jälkeensä. Paljon väkeä tuli uskoon, monet heistä lapsia ja nuoria.

Yksi heistä oli kesäleirillä 1959 uskoon tullut Tapio Sopanen. Kasvoimme rinta rinnan soittokunnassa, kuorossa. Koimme välillä väkevää Pyhän Hengen vaikutusta ja huusimme innoissamme äänemme käheiksi Betanian kellarissa.

Tapio oli koulussa lukenut venäjää, ja siitä aukeni ensimmäinen ura Saimaan kanavan hoitokunnan toimistopäällikkönä. Hän oli tekemisissä Suomen ylimmän poliittisen johdon kanssa. Seuraava työkokemus tuli lääketeollisuuden parista. Hänellä oli kuitenkin sisimmän pohjalla kutsu hengelliseen työhön. Tutkailimme joskus yhdessä mahdollisuuksia lähetyspolullekin, mutta Tapion kohdalla tie vei seurakuntatyöhön Mikkelissä 1977. Lähetysulottuvuus ei kuitenkaan jäänyt, vaan hän on kaiken aikaa ollut edistämässä myös sitä.

Paikkakunnat vaihtuivat: Mikkelin jälkeen tulivat Leppävirta, Kuopio, Lapinlahti ja Kiuruvesi. Paimenjohtajuuden kokemus karttui. Muutto Kuopioon 1979 oli traaginen matkalla olleen omaisuuden tuhoutuessa tulipalossa lähes totaalisesti. 60-vuotishaastattelussa Tapion puoliso Ritva muisteli kokemuksen vahvistaneen tutun laulun sanat ”lahjaa on kaikki mun omistamain”. Kolmen lapsen perhe sai illalla lainata kaiken käydäkseen levolle.

Seurakuntatyön kokemus oli valmistusta laajemmille vastuille. Tapio oli johtovastuussa Ison Kirjan konferenssi- ja koulutuskeskuksessa 1994–2000. Ne olivat rankkoja vuosia. Oli muutettu vähän aikaisemmin Hattulasta Keuruulle. Oli siirrytty lyhytkursseista monivuotiseen koulutusohjelmaan, jossa oli myös akateeminen ulottuvuus. Tämän kaiken vakiinnuttamisessa ja ymmärrettäväksi saattamisessa Tapiolla oli tärkeä, mutta samalla  raskas tehtävä. Hän koki voimiensa olevan äärirajoilla.

Tuokin kokemus poiki hyvää. Hän kiinnostui jaksamiskysymyksistä tehden maisteriopintojensa gradun pastorien toimenkuvasta ja ajankäytöstä. Tapiosta on tämän myötä tullut keskeinen vaikuttaja HELP ry:ssä ja hengellisen työn tekijöiden hyvinvoinnin edistäjänä.

Tapion viimeinen palvelupaikka ennen eläkkeelle siirtymistä oli seurakuntakentässä Forssa. Hän on palvellut monia helluntailiikkeen yhteisiä yhdistyksiä hallituksessa. Kehitysyhteistyötoiminnan alkuaikoina oli lähetysyhdistyksessä kyseistä toimintaa varten valtuuskunta, johon Tapio kuului. Lähetystyö on tullut lähelle oman perheenkin kautta. Hän on saanut olla auttamassa kutsumuksessa eteenpäin monia niin lähetystyössä kuin muunkin hengellisen työn saralla. Muistan, kuinka hän koki Jumalan puhuvan kesken tiskaamisen tarpeesta lähettää Saara Damski Bangladeshiin. Tällainen herkkyys on ollut yksi lähetystyömme menestyksen salaisuuksia.

Opetustyö Isossa Kirjassa on jatkunut näihin aikoihin asti erikoisalana helluntaiherätyksen historia. Samalta alalta on syntynyt joukko teoksia, kuten Artturi Kukkulan elämänkerta, Juhannuskonferenssin historia Yhteys kantaa sekä yhdessä Samuel Ruohomäen kanssa kustannustoiminnan historia. Paitsi taito analysoida oleellinen, Tapiota auttaa erinomainen muisti. Henkilöt ja heidän persoonalliset piirteensä välittyvät hänen kauttaan elävinä ja vivahteikkaina.

Tapio on saanut palvella monipuolisesti johtajana, opettajana ja paimenena seurakuntiamme ja yhdistyksiämme. Kesäleirillä tehdyllä ratkaisulla on ollut arvaamattoman laajat seuraamukset.


Arto Hämäläinen