Merkkipäiviä: Lähetystyöntekijä Heidi Söderlund 60 vuotta

Lähetystyöntekijä Heidi Söderlundin, 60, (os. Joensuu) syntymää 12. kesäkuuta 1956 voi kutsua ihmeeksi. Tornion kaupunginsairaalan ylilääkäri ei uskonut, että Anja-äidin kohdusta syntyisi elävää saati tervettä lasta. Puhuttiin mahdollisesta rypäle- tai kohdun ulkopuolisesta raskaudesta, jossa Anjan oma henkikin on vaarassa.

Jotkut uskovat rukoilivat, että Jeesus pelastaisi äidin elämän ja keskeyttäisi raskauden.  Paavo-isä pyysi itkien Jumalalta, että Anja saisi synnyttää terveen lapsen ja jäisi itsekin elämään.

Näin myös tapahtui.

Lapsi syntyi sairaalan pimeässä tuulikaapissa, sillä vähän ennen synnytystä salama oli iskenyt sairaalan sähkölaitteisiin. Lääkäri totesi Anja-äidille: ”Rouva Joensuu, olen yrittänyt keskeyttää raskautenne jopa hevoskuurin rajuudella, mutta Luoja varjeli niin, että nyt pidän kädelläni tervettä elävää poikaa.”

Ensimmäisenä iltana kotona Salli, Anja-äidin sisko huomasi lasta kapaloidessaan hoitavansa tyttöä: ”Voi kauhistus, tulkaa tänne – ettekö näe, että lapsi on tyttö?” Siitä paikasta Salli soittamaan synnytyslaitokselle, jolloin selvisi, että syntymätodistus oli kirjoitettu kätilön antaman ilmoituksen perusteella. Erehdys oli tapahtunut synnytyksen yhteydessä.

Viljo-papan profetia

Puolen vuoden ikäisenä Heidi sairastui kovaan kuumeeseen. Eräänä yönä vanhemmat heräsivät iäkkään kotiapulaisen, Tyynen, karmeaan huutoon: ”Heidi kuolee… Nyt hän kuoli!”

Vanhemmat ryntäsivät lapsen luokse ja totesivat, että tämän sydän oli pysähtynyt eikä hän hengittänyt. He ottivat pikapuhelun ensin Anjan ja sitten Paavon vanhemmille ja kertoivat tyttären kuolleen. Suru-uutisen kuultuaan isänisä Viljo sanoi: ”Ei Heidi ole kuollut, häneen palaa elämä nyt.”

Samassa pienen tytön pieni olemus alkoi reagoida, sydän sykkiä ja väri palautua kasvoille.

Myöhemmin Viljo-pappa kertoi, että juuri ennen puhelua hänelle oli näytetty kolmiosainen ilmestys Heidin elämästä. Yksi osa ilmestystä oli se, että hän tekee aikuisena lähetystyötä Afrikassa.

Elämän tarkoitusta etsimässä

Heidi lähti 19-vuotiaana evankelistaksi Pohjois-Karjalaan. Palkka oli mitätön, ja paikkakunnan ihmiset hyvin konservatiivisia, minkä vuoksi hius-ja pukeutumistyylikin piti täysin muuttaa.

Heidi vuodatti sydäntään kirjeessä vanhemmilleen – ja Jumalalle: ”Miksi olen täällä? Mihin Herra tarvitset ja koulutat minua? Tiedät, että tänään on 20-vuotissyntymäpäiväni. Olen nuori, avuton evankelista, silti kysyn; mikä on minun elämäni tarkoitus? Saanko ajatella toista ihmistä elämänkumppaniksi? Olenko huono evankelista, jos tahdon puolison, lapsia, kodin?”

Toisaalla Pertti Söderlund -niminen Afrikassa lähetyslapsena varttunut nuorukainen rukoili, että löytäisi armeija-aikanaan Suomesta vaimon, jolla on lähetyskutsu.

Lapsuudessaan hänen äitinsä oli lukenut hänelle Heidi-kirjan. Silloin poika oli sanonut, että hänen vaimonsa tulee myös olemaan nimeltään Heidi.

Kun Heidi sitten ensimmäisellä tapaamisella esittäytyi Pertille, tämä sai heti piston sydämeensä ja rakastui. Myöhemmin tunteet syttyivät Heidissäkin. Häitä vietettiin 27. elokuuta 1977 Lahdessa. Samassa juhlassa avioituivat myös Pertin Anne-sisko ja Heidin Ari-veli. Vaihtokauppa tyttäristä, jolloin afrikkalaiseen tyyliin ei tarvittu maksaa lehmistä.

Afrikkalaista huumorintajua

Joulukuussa 1978 nuori aviopari siunattiin Helsingin Saalem -seurakunnassa lähetystyöhön Keniaan. Siellä Heidi joutui tugenmammojen pyöriteltäväksi. He valittivat, että Pertti joutuu syömään luusoppaa, kun on laihan vaimon ottanut Suomesta.

Heidi sopeutui kuitenkin heti afrikkalaisten keskelle. Hänellä on kyky nähdä ”ihmisen läpi” eikä hän ole helposti huijattavissa. Myös synnyinlahjana saatu huumorintaju on keventänyt tiukkojakin tilanteita. ”Kaikkia ihmisiä ei voi miellyttää, mutta tärkeintä on, että pitää lyhyet tilivälit Jumalan kanssa”, on perhepiirissä usein kuultu toteamus.

Vuonna 1980 syntyi perheen esikoinen, Daisy – suloinen tyttö, jolta puuttui osa oikeasta kädestä. Tuo vamma avasi vanhempien silmät näkemään Itä-Afrikan usein hylätyt vammaiset, joita piilotellaan ja pidetään kirottuina.

Vammaisille tarkoitetun koulun, Daisy Special Schoolin, rakentaminen Kenian Kakamegaan kesti lähes seitsemän vuotta. Ajanjaksosta muodostui perheen elämän raskain joskin myös antoisin. Jumala opetti luottamaan vain häneen.

”Ankunda – hän rakastaa meitä”

Seuraava raskaus oli vaikea. Heidi sairastui aivomalariaan, kun raskaus oli seitsemännellä kuukaudella. Hänen henkensä säästyi, mutta kohdussa varttunut Roy-poika menehtyi. Myöhemmin perhe sai kaksi ihanaa tytärtä, Jamien ja Ellenin, ja viime vuosina iloa ovat lisänneet kuusi lastenlasta.

Muutto Keniasta Ugandaan oli edessä noin 20 vuotta sitten. Ugandassa Heidi on työskennellyt Fida Internationalin kummilapsiohjelmassa muun muassa orpolasten ja entisten lapsisotilaiden parissa. Viimeksi mainitut ovat valinneet Heidin äitihahmokseen. Kovia kokeneet nuoret sanovat hänen olevan ”kova jätkä”, yksi heistä ja ihminen, joka oikeasti välittää.

Toisilta Heidi on saanut nimen ”Ankunda” – ”hän rakastaa meitä”.

Ennen Heidin kohtaamista Pertti kertoi Jumalalle mahdollista puolisoa koskevan ”toivelistan”. Jumala antoi vielä paljon paremman.


Rakkaudella
Pertti



”Suurimpia syitä siihen, miksi tänä päivänä rakastan Jeesusta, on äidin antama esimerkki siitä, mitä on elävä, arjessa läsnä oleva usko. Se on paras perintö. Äiti, elät jalat mullassa mutta  katse taivaassa. Siihen itsekin haluan pyrkiä.” – Daisy

”Äiti, opetit, kuinka tärkeää on kommunikoida ja olla tunteiden kanssa rehellinen. Sanoit,  ettei ketään potkaista kodista, vaikka olisikin paha mieli jostakin asiasta. Olit läsnä ja kuuntelit. Teit meidän tyttöjen kanssa kaikkea hauskaa. Hassuteltiin, naurettiin, itkettiin, tapeltiin, sovittiin.” – Ellen

”Äiti, jos kuvaisin sinua yhdellä sanalla, se olisi ’aito’. Ei täydellinen vaan vilpitön. Tiedän, että voin aina luottaa siihen, että puhut minulle rehellisesti, etkä vain sitä, mitä korvani haluaisivat kuulla.” – Jamie