Merkkipäiviä: Antero Laukkanen 60 vuotta

- Enää 40 vuotta jäljellä, Antero Laukkanen vitsailee kuusikymppistymistään. Hän tuli valituksi kansanedustjaksi vuonna 2015. (Anssi Tiittanen)
- Enää 40 vuotta jäljellä, Antero Laukkanen vitsailee kuusikymppistymistään. Hän tuli valituksi kansanedustjaksi vuonna 2015. (Anssi Tiittanen)


(RV 10.5.2018) Kansanedustaja ja pastori Antero ”Mooses” Lauk­kanen viettää 60-vuotissynty­mäpäiväänsä toukokuun lopulla.

 

Viime vuosina kansanedus­tajuuden myötä Antero-nimi on taas nousussa monien käyttämän Mooseksen kustannuksella.

 

– Olisi ollut varmaan hieman yliampuvaa nimetä itsensä kan­sanedustaja Moosekseksi, Lauk­kanen veistelee.

 

Hän tuli valituksi kansanedus­tajaksi Uudeltamaalta vuonna 2015 vuosien vaaliaktiivisuuden jälkeen. Kotipuolue Laukkaselle on aina ollut Kristillisdemokraa­tit. Kaupunginvaltuutettuna hän on toiminut Suomen toiseksi suu­rimmassa kaupungissa Espoossa pian parikymmentä vuotta.

 

 

Pastori ja parlamentaarikko

Kun Antero Laukkasen kanssa kes­kustelee Pikkuparlamentin ravin­tolassa aamupalan äärellä, joutuu välillä hieman arvailemaan, pu­huuko milloinkin kansanedustaja- Laukkanen vai pastori-Laukkanen – vai molemmat samanaikaisesti.

 

Hän myöntää, että kolmen parlamentaarikkovuoden jälkeen hän on yhä hieman hämillään sii­tä, että unelma ja näky kansan­edustajuudesta todella toteutui.

 

– Välillä huomaan miettiväni, että tuleeko joku kohta ja herät­tää minut tästä unesta.

 

Kun Laukkanen tuli ensim­mäistä kertaa eduskuntaan vas­tavalittuna kansanedustajana, meininki oli kuitenkin selvä. Val­takirja oli saatu kansalta, nyt oli tartuttava toimeen.

 

Talo oli Laukkaselle jo tuttu hänen työskenneltyään vuosia eduskunta-avustajana. Kaiken ohessa hän oli viritellyt pastorei­den rukousrintamaa ja Suomen kansallista rukousaamiaista, jon­ka puitteissa hän on vieraillut jo neljän presidentin valtakausilla Yhdysvalloissa.

 

Profiililtaan Laukkanen on nähty toimeliaana ja puheliaana arvopoliitikkona. Sosiaalineuvok­sen arvonimen muutama vuosi sitten saanut Laukkanen on edus­kunnan köyhyysryhmän varapu­heenjohtaja. Sydämellä ovat ol­leet myös perhekysymykset, joi­den puitteissa konservatiivit ovat nykyisin eduskunnassa haastet­tuina, vaikka Laukkanen kiittelee­kin talon sivistynyttä ilmapiiriä.

 

 

Ollaanko tasapainossa?

Puhumme Suomen hengellises­tä tilasta ja seurakuntien tulevai­suudesta. Ääneen pääsee pastori- Laukkanen. Yhteiskunnan nopea maallistuminen on Laukkasen mukaan tuonut uuden haasteen seurakuntien toiminnalle.

 

– Kristityt ovat kosketukses­sa seurakunnan ulkopuoliseen elämään suurimman osan ajas­taan. Seurakunta vaikuttaa hei­hin vain muutaman tunnin vii­kossa. Tämä tuo minulle huolen siitä, että ihmisten ajattelua hal­litsevat enemmän maalliset kuin hengelliset asiat.

 

Laukkasen mukaan on olemas­sa vaara, että myös seurakunta­laiset maallistuvat täysin. Viiteitä tästä hän näkee nykyisessä seura­kuntien johtajuuspuheessa.

 

– Johtamiseen tuodaan jat­kuvasti malleja yritysmaailman johtamistavoista. Yhä enemmän vaaditaan seurakunnalta sellais­ta, mitä ei ole tarkoitettu seura­kunnan tehtäväksi.

 

Miten Laukkanen sitten määrit­telee seurakunnan tehtävän, sen, mikä tuntuu nyt olevan hukassa?

 

– Seurakunnan keskeinen mis­sio on evankeliuminen julistami­nen, lähetystyön tekeminen ja hy­vän tekeminen. Nämä olivat kes­keisiä apostolien teoissa.

 

– Nyt meillä on paljon harras­tustomintaa, mitä tietysti pitääkin lapsille ja nuorille olla. Kysymys on siitä, ollaanko tasapainossa.

 

 

Hengellistä elämää etsimässä

Ei Laukkanen toivoaan ole me­nettänyt ja näkee nykyisessä uu­demmassa seurakunta-ajattelus­sa hyvääkin.

 

– Ainahan seurakunta on teh­nyt monenlaisia asioita, ei kyse ole siitä. Huoleni on se, että jos ja kun meillä on hengellinen tehtä­vä, tämä edellyttäisi myös hengel­listä elämää.

 

– Kun hengellinen elämä hii­puu omassa henkilökohtaises­sa ajankäytössä, se alkaa vaikut­taa myös seurakuntaelämään ja etenkin siihen, mitä odotan seu­rakunnalta.

 

Yksi keskeisiä havaintoja seu­rakuntaelämän keskeltä pastori- Laukkaselta on ollut uupumisen lisääntyminen.

 

– Ihmiset ovat todella väsynei­tä. Työelämä tuntuu olevan to­della vaativaa. Keskustelut ovat usein sitä, että voisiko seurakun­taan tulla vain olemaan ja vas­taanottamaan. Ei haluta, että seurakunta on työleiri, vaan koti. Meillä Majakka-seurakunnas­sa on sanonta, että kun kaikki te­kevät jotain, kaikki voivat levätä enemmän.

 

Tässäkin asiassa kuusikymp­pistyvä Laukkanen näkee koko­naisen kulttuurin muuttuneen.

 

– Kun olin nuori, työajat ja etenkin työmatka-ajat olivat lyhy­empiä. Virikkeitä oli vähemmän. Ihmisillä oli paljon aikaa seura­kunnalle.

 

– Ennen kaikkea olen kuiten­kin huolissani nykyisistä lapsista ja nuorista. Tutkimusten mukaan nykyinen uusmedia ja teknisty­minen on niellyt paljon keskitty­miskykyä. Tämä näkyy myös seu­rakunnissa.

 

Pelejä ja someakin hankalam­pana muutoksena Laukkanen nä­kee sen, etteivät vanhemmat enää tuo lapsiaan seurakuntaan kuten ennen.

 

– Suomessa voi olla 2 000 hen­kilön seurakunta, jonka pyhäkou­lussa on alle 50 lasta.

 

– Johonkin ne lapset viedään. Kai lätkäharjoituksiin tai futik­seen. Mutta kuinka voi syntyä uusi Jumalaa rakastava sukupolvi, jos vanhemmat eivät tuo lapsia seura­kuntaan, Laukkanen kyselee.

 

– En usko, että seurakunnan lapsityön taso on heikentynyt. Vanhemmat vain tekevät valinnan. Tässä asiassa vastuutan ja haastan vanhempia: panostakaa lapsen hengelliseen tulevaisuuteen.

 

 

Häiriköstä evankelistaksi

Kuusikymppistyvä kansalainen Laukkanen kertoo elävänsä ”elä­män parasta vaihetta”.

 

– On tullut tehtyä riittävästi vir­heitä. Osasta olen oppinut, osasta en. On vielä monta taistelua, jotka haluan voittaa.

 

Laukkanen ponnisti tasapai­noiseen elämään heikoista läh­tökohdista. Isä jätti monilapsi­sen perheen, kun Antero oli pie­ni. Koulussa hän oli häirikkö, ja ennusteet lupailivat lyhyttä elä­mää nuorisorikollisena.

 

Seurakunnan leirillä ohjaajat pohtivat joka aamu, olisiko tänään se päivä, kun kuriton Antero vih­doin lähetettäisiin kotiin. Eräänä iltana Jeesus tuli konkreettisesti Anteron elämään ja kaikki muut­tui. Syksyllä koulussa saatettiin vain ihmetellä pojassa tapahtu­nutta täydellistä muutosta.

 

Nuorena Laukkanen kiersi Veikko Hurstin perheen jälki­kasvujen kanssa Jumalan tähdet -yhtyeessä. 1990-luvulla Espoo­seen syntyi Majakka-seurakun­ta, jonka pastoritiimissä perusta­ja-Laukkanen yhä on, joskin pu­hujapönttöön hän nousee enää muutaman kerran vuodessa.

 

 

Idässä odottaa huominen

Antero Laukkasella on yksi iso unelma, joka uhkaa toteutua, jat­kui työ kansanedustajana vuoden kuluttua tai ei. Laukkanen ja Lee­na-vaimo ovat aikanaan lähdössä lähetystyöhön Kiinaan.

 

– Tämä ei ole vitsi. Olemme tosissamme. Olen viimeiset kol­me vuotta opiskellut kiinan kiel­tä, Antero sanoo aistiessaan kes­kustelukumppanissa epäuskoi­suutta.

 

Näky Kiinan-lähetystyöstä on jo vuosia vanha, mutta se uudis­tui vain viikko kansanedusta­jan työn alkamisesta. Molemmat puolisot heräsivät samana yönä voimakkaaseen ajatukseen, jossa Jumala kutsui heitä Kiinaan.

 

– Aamulla jaoimme yöllisen näyn ja ihmettelimme Jumalan johdatusta.

 

Vasta remontoidussa edus­kuntatalossa tuoksuu vielä tuore maali. Menemme ottamaan kuvat istuntosalin lehtereille.

 

Ikämerkkipaalun ylittävä Lauk­kanen katsoo tätä päivää ja tule­vaisuutta toiveikkaana.

 

– Kun katson itseäni, inhimil­lisesti ajatellen kaikki on saavu­tettu. Olen nyt kansanedustaja, ja iloinen saamastani mahdollisuu­desta. Jumalan maailmassa on kuitenkin edessä vielä enemmän.

 

 

Anssi Tiittanen



Teema
18/2018

TeemaUudentyyppinen tapa tukea lapsia ja nuoria sai pilottikoululta hyvän palautteen.
TeemaFidan globaalikasvatustunnit tavoittavat vuosittain tuhansia oppilaita ja satoja opettajia.
TeemaLukijoiden maailma on otettu huomioon niin kampanjalehden tekstissä kuin kuvissakin.
Ristin Voiton verkkosisältö nyt Ajassa-lehdessä – diginäköislehti päivittyy toistaiseksi tutulle paikalle ristinvoitto.fi:hin
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan