(15.3.2023) Roomalaiset valmistivat loistavalla ammattitaidolla Via Egnatian, valtatien, joka halkaisi laajan Makedonian maakunnan Adrianmereltä Mustallemerelle saakka. Tie alkoi Dyrrakionista ja Apolloniasta nykyisen Albanian alueelta ja päättyi Byzantioon nykyiseen Turkkiin.
Kenraali Egnatiuksen noin vuonna 120 eKr. rakennuttama tie oli ensimmäinen roomalaisten rakentama valtatie Italian ulkopuolella, ja se oli antiikin suurin sotilas- ja kauppatie.
Via Egnatia rakennettiin mukulakivistä, joita kerättiin lähialueilta. Kiviä oli yleisimmin 25 sentin paksuudelta, mutta maaston epätasaisuuden vuoksi kiviä saattoi olla jopa puolentoista metrin syvyyteen saakka.
Via Egnatia rakennettiin ensisijaisesti sotilaalliseen käyttöön, mutta tietämättään rakentajat valmistivat tien, joka sivuhaaroineen nopeutti evankeliumin etenemistä Euroopassa.
Tietä komentajan jäljessä marssineet sotilaat eivät poistuneet tieltä vaan seurasivat uskollisesti komentajaansa. Kuva innosti ensimmäisiä kristittyjä rohkeasti seuraamaan Jeesusta poikkeamatta oikealle tai vasemmalle evankeliumin totuudesta.
Via Egnatia oli tarkoitettu ensi sijassa armeijan ja valtion virkailijoiden käyttöön. Koska Makedonian maakunnassa oli varsin rauhallista, sitä saivat kuitenkin käyttää myös matkailijat, käsityöläiset ja kauppiaat.
Tietä kuljettiin pääasiassa kävellen, mutta myös aaseilla, muuleilla ja hevosten vetämissä rattaissa. Rattaita oli mahdollista vuokrata. Majataloja ja lepopaikkoja oli 20 kilometrin välein.
Via Egnatian varrella oli yli 500 millaria eli mailitolppaa, mutta vain 38 niistä on löydetty. Roomalainen maili oli 1 482 metriä (vrt. nykyinen maili eli englanninpeninkulma on 1 609 metriä). Mailitolpissa oli kirjoitus latinaksi ja kreikaksi.
Via Egnatialla oli toisinaan myös ruuhkaa kuin Helsingin aamuliikenteessä. Roomalainen kirjailija, filosofi ja puhuja Cicero kirjoitti ystävälleen Atticukselle heinäkuussa 48 eKr., että hän ei voinut lähteä Tessalonikasta, koska tie oli liian ruuhkainen.
Myös Paavali työtovereineen käytti kuuluisaa tietä toisen ja kolmannen lähetysmatkansa aikana. Hän kulki mielellään kävellen. Toisinaan hän joutui kulkemaan tien reunassa, koska lain mukaan roomalaisten sotilaiden saapuessa muiden kulkijoiden oli siirryttävä sivuun. Arvion mukaan Paavali liikkui tiellä runsaat 5 000 kilometriä.
Filippiläinen kristitty Epafroditus toi Via Egnatiaa seuraten taloudellista tukea ja ajankohtaista tietoa Filippistä. Tapana oli, että taloudellisen tuen viejät eivät matkustaneet yksin vaan heillä oli mukanaan paikallisia kristittyjä. Paavalillakin oli aina mukanaan työtovereita. Apostolien teoissa on maininta, että Paavalin seurassa oli Makedoniassa seitsemän henkilöä.
Ensimmäisen Roomassa viettämänsä vankeusajan jälkeen Paavali todennäköisesti vapautettiin, ja hän aloitti neljännen lähetysmatkan, jonka läntisin päätepiste oli Espanja. Espanjasta hän purjehti Välimeren itäosaan ja pysähtyi Kreetan saarelle, jonne hän jätti Tiituksen. Itse hän jatkoi matkaansa Vähän-Aasian kautta uudelleen Euroopan mantereelle.
Paavalin matka jatkui Filippiin ja sieltä Via Egnatiaa myöten länteen. Hän kirjoitti Tiitukselle, yhdelle lähimmistä työtovereistaan, ja pyysi häntä saapumaan viipymättä Nikopoliin, ”sillä siellä olen päättänyt viettää talven”.
Nikopoli-nimisiä kaupunkeja oli useita, mutta Paavali tarkoittaa Nikopolia, joka sijaitsee Kreikan länsirannikolla. Kirjeen sanavalinta osoittaa, ettei Paavali ollut ehtinyt vielä Nikopoliin.
Pääsikö Paavali koskaan Nikopoliin viettämään talvea? Todennäköisesti ei. Matkalla Via Egnatiaa myöten roomalaiset sotilaat pidättivät Paavalin ja lähettivät hänet Roomaan, jossa hän odotti tuomiotaan vankeudessa. Hän aavisti, että vankeus johtaisi kuolemaan.
Myöhemmin, vuonna 110 jKr. Syyrian Antiokian seurakunnan piispa Ignatios kuljetettiin kymmenen sotilaan vartiomana Via Egnatiaa myöten Roomaan. Matkan varrella hänen sallittiin pysähtyä tervehtimään tien läheisyydessä olevia seurakuntia. Ignatios kärsi marttyyrikuoleman Rooman Colosseumilla. Leijonat raatelivat hänet.
Lähde: Kaloudi-Sapulos, Polyxeni: Via Egnatia. Kreikan kultturiministeriö.