Luotsina laupeudentyössä

Välillä istutaan alas ja mietitään yhdessä, mikä olisi kuntouttavan työtoiminnan asiakkaalle parasta. Kuvassa Mikko Saukkosen kanssa Oulun kaupungin työllisyyspalveluiden sosiaaliohjaaja Auli Heikkilä (vas.) ja Toppila-Centerin johtaja Eila Forsberg.

Monipuolisessa työssä tulee monta roolia vastaan. Myös käytännön tehtävät tulevat tutuiksi, kun touhutaan vapaaehtoisten kanssa. Vapaaehtoisten into sytyttää ja antaa voimia työhön, jossa välillä mennään urakkatahtia.

Klo 8.25

Matka kodista Oulun helluntaiseurakuntaan kestää 20 minuuttia. Ajatukset pyörivät päivän ohjelmassa, joka on tänään todella tiukkaan pakattu. Jostakin nousee tajuntaan melodia ja sanat ”Sama taivas yllä tämän maan meitä kutsuu täällä kulkemaan…” Rukouksessa nousee kiitos Jumalalle työstä, jossa saa kohdata ihmisiä, auttaa heitä ja julistaa evankeliumia.

Klo 8.50

Koppaan seurakunnan alakahviosta mukaan kupin kahvia ja suuntaan toimistolle työntekijätiimin palaveriin. Tiimiin on saatu mukaan lähettimme Päivi Tuokkola. Hän muutti vastikään Ouluun ja tuli seurakunnan työyhteyteen. Palaveri sujuu hyvin. Teen vielä kierroksen Lähis-kirpputorilla ennen lounasta.

Klo 11.00

Kuntouttavan työtoiminnan Nyplinki-ryhmän kokki Kari on taas tiiminsä kanssa loihtinut herkullista ruokaa. Ruokailun aikana lahjoituksina saadut elintarvikkeet saapuvat lajiteltaviksi. Kuulen, että pakastimet ovat täysiä. Se on hyvä uutinen!

Klo 11.15

Lounaan jälkeen on kiire laittamaan kahvitarjoilu Toppila-Centerin tiimikokoontumiseen. Matka keskustasta sinne kestää vartin. Oulu on sopivan kokoinen ”metropoli”. Auto parkkiin kokoontumistila Majakan ovelle, hälyttimet pois kokoontumistilasta, kupit ja asetit pöytään, kahvi tippumaan, teevesi porisemaan, pitko siivuiksi ja maitoa tarjolle. Ai niin, vesikannu meinasi unohtua!

Klo 11.50

Kaikki on valmiina ja kirpputorin johtaja Eila Forsberg saapuu hymyilevänä paikalle. Mukana ovat myös Tuulikki, Kaija, Anja, Helena, Sirkka, Pertti, Heikki, minä ja tietysti uusi myymäläpäällikkö Pia Märsy. Lyhyen avaukseni jälkeen Toppila-Centerin vastuunkantajat esittäytyvät Pialle. Kertomuksista välittyy vahva kutsumustietoisuus. Piakin kertoo pitkäaikaisesta haaveesta työskennellä Toppila-Centerissä. Haaveesta on tullut nyt totta!

Tyytyväisyys huokuu kaikista, ja Pia jää tutustumaan uusiin työtovereihin ja työpaikkaan. Minä ja Heikki Myllylä suuntaamme keskustaan. Matkalla käymme läpi tiedottamisen käytänteitä ja foorumeja, joissa haluamme näkyä. Onneksi Heikki hoitaa Twitterin, Instagramin ja Facebookin sekä lehti-ilmoitukset!

Klo 14

On aika esitellä uusi myymäläpäällikkö Lähis-kirpputorin vastuunkantajille. Ohjaaja Irma Kontu johdattaa meidät rukoukseen. Vastuuryhmäläisten Pirjon, Irman, Anjan, Aarren ja Lean kohtaaminen uuden myymäläpäällikön kanssa sujuu samalla kaavalla kuin Toppilassa. Jälleen on aistittavissa lämmin henki, innostus ja rauha. Pia saa lämpimän vastaanoton.

Klo 14.45

Rupean valmistautumaan iltaa varten. Vuoden ensimmäinen Soppakirkko alkaa kahden tunnin päästä. Toiminnassa on mukana noin 20 aktiivia. Alakerran ruoka-apuihmiset ja yläkerran keittiöväki osaavat hommansa. Toiminnan käynnistämisen alkuajan stressiä ei enää ole. Vahtimestaritkin toimivat tiiminä, joka takaa kaikille rauhallisen ja rakentavan Soppakirkon.

Ruoka-apuryhmä on tehnyt arvion elintarvikkeista: ruokaa on runsaasti. Laitamme 14 kinkkua arvontaan ja käymme vielä ottamassa tiimikuvan. Yksi pyytää sitä heti Facebookiin jaettavaksi. Komea porukka, miksikäs ei laitettaisi nettiin.

Hetki hiljentymiselle. Katson vielä läpi tulevan puheen raamatunkohdan ja rukoilen. Hiljentymisen jälkeen aloitamme laulutreenit Rainer Grönstrandin kanssa. Rainer on nuoresta iästään huolimatta aina valmis palvelemaan käytännön töissä ja todistajana. Onneksi Jumala on siunannut häntä myös laulun lahjalla, sillä hengelliset laulut puhuttelevat silminnähden Soppakirkon kuulijoita.

Klo 16.30

On aika jakaa vuoronumerot. Yleensä vahtimestarit hoitavat tehtävän, mutta tänään haluan käydä ulkona happihypyllä. Tähyilen, näkyisikö ulkona eräs vanhempi, rankan elämän kokenut mies, jota en ole nähnyt vähään aikaan. Siellä hän on hieman nolona ja pyytelee anteeksi, koska edellinen tapaamisemme ei ollut mennyt "kuin Strömsössä". Kerron hänelle, että olen ollut huolissani hänestä ja onnellinen jälleennäkemisestä. Hyväntuulinen väki siirtyy seurakunnan lähetyskahvioon.

Klo 16.45

Aloitamme tilaisuuden yhteisellä tunnuslaululla. ”Jumalan rauhaa mä tahdon sulle toivottaa. Jumalan rauhaa saat tänään ammentaa…” Kolmen laulun jälkeen on evankeliumin aika.

Kerron kuulijoille henkilöstä, jonka tapasin ensimmäisen kerran yli 30 vuotta sitten. Hän oli silloin ravintolan portsarina päästänyt johtamani uskovaisten nuorten ryhmän laulamaan ravintolaansa. Laulumme olivat puhutelleet häntä, ja hän oli rukoillut tuona iltana: ”Jumala, jos olet olemassa, pelasta minut.” Rohkaisen kuulijoita rukoilemaan ja pyytämään Jumalaa elämäänsä. Portsarin rukous kuultiin, ja niin myös Soppakirkon vieraiden rukoukset kuullaan.

Klo 17.15

Puheen jälkeen siunataan ruoka ja arvotaan 14 kinkkua. Muslimiystäville menee kaksi voittoa, jotka he hymyillen ohjaavat suomalaisille vanhoille rouville.

Päivi Harjun johtama keittiötiimi on valmistanut herkullisen jauhelihakeiton. Jälkiruoaksi on kahvit ja pullat. Ruokailu sujuu arvotussa järjestyksessä, ja samassa järjestyksessä siirrytään elintarvikejakoon. Tällä kertaa jokainen saa kaksi täyttä kassia elintarvikkeita.

Klo 18

Kaksi naista, jotka kutsuvat itseään nimellä ”Karhuemot”, ovat pyytäneet tapaamista. Tapaamme heidät pastori Pasi Markkasen kanssa Soppakirkon jälkeen. Naiset kertovat kutsuneensa uskovia naisia koteihinsa rukoilemaan yhteiskunnallisten asioiden ja kristillisten arvojen puolesta. Väen määrä oli yllättänyt heidät. Nyt he kysyvät mahdollisuutta jatkaa toimintaa Toppilan Majakassa.

Toimintaidea kuulostaa hyvälle. Koska kysyjät nauttivat seurakuntiensa luottamusta, Majakan ovet avataan toiminnalle. Sovimme, että pastorit luterilaisesta kirkosta, vapaakirkosta ja helluntaiseurakunnasta tulevat siunaamaan toiminnan seuraavalla viikolla.

Klo 19.10

Vihdoinkin kotona! Vaimoni Tiina yrittää houkutella ulos kävelyreissulle karkinostoon, mutta päätän jäädä saunan lämmitykseen. Onneksi huomiselle aamulle ei ole sovittu menoja, niin jää aikaa koota nämä päivän tapahtumat.

Miksi positiivisia ihmisiä kohtaa juuri diakoniatyössä?

Päivästään kertoi Oulun helluntailähetys ry:n toiminnanjohtaja Mikko Saukkonen.