Maanantai 28. marraskuuta.
Nimipäivää viettää Heini, Sten

Lukijalta: Näky hengellisestä työstä ja vastine Martti Ahvenaiselle

Kirjoittaja rohkaisee pitämään kiinni Jumalalta saadusta näystä, vaikka se koetellaankin monin tavoin, ja palvelemaan toisia niillä armolahjoilla, joita itse kullakin on. (Shutterstock)
Kirjoittaja rohkaisee pitämään kiinni Jumalalta saadusta näystä, vaikka se koetellaankin monin tavoin, ja palvelemaan toisia niillä armolahjoilla, joita itse kullakin on. (Shutterstock)

(22.11.2022) Kun tulin aikoinani uskoon, sain näyn hengellisestä työstä. Se oli määrittelemätön pakottava tarve olla jotenkin hyödyksi Jumalan valtakunnassa. Tämä tarve on ollut läpi uskossa oloajan päälläni ja ollut todellisuutta niin bisneksissä kuin hengellisissä palvelusviroissani. Näin on edelleen ja varmaan loppuun saakka. 

Se näky tai tarve, jonka jotkut saavat, koetellaan monesti ja raskaasti. Joskus se vie niin tiukalle, että tuntee kuolevansa. Näky koetellaan niin avioliitossa, hengellisissä taisteluissa, taloudessa, henkilösuhteissa, seurakunnassa kuin vaikkapa herätyksessä. Ajoittain on suurtakin kärsimystä ja kovaa vastatuulta. 

Jumala on kuitenkin voimallinen pitämään pystyssä. Niin on ollut tähän saakka, eikä ole syytä epäillä jatkoa, koska menneet päivät on kestetty yhdessä Herran kanssa. Kun hän on valinnut, hän on myös voimallinen viemään alkamansa työn päätökseen. Hän tekee työtään meissä ja meidän kauttamme. Vaikka olemme raakileita ja vajavaisia, saamme kuitenkin kulkea edellä valmistetuista ovista tekoihin, jotka hän on jo suunnitellut varallemme. 

Siksi voimme luottaa koko painollamme Sanan voimaan, että Jumala tekee sen. Profetiat ja ilmestykset ovat vajavaisia, mutta Sana on vahva. Profetiat ja ilmestykset voivat kannustaa, mutta Sana ohjaa.

 

 

      Hän tekee työtään meissä ja meidän kauttamme.

 

Evankeliumin näyn toteuttaminen vaatii seuraavaa: Olet työssä Pyhän Hengen ohjaamana (pyytävä saa Hengen). Olet altis näkemään vaivaa evankeliumin takia olosuhteista huolimatta. Olet valmis panemaan jumalallisen näyn alttarille kaiken, mitä se vaatii (jopa elämäsi). Olet uskollinen näyllesi, vaikka sitä koetellaan ankarasti monella tapaa. Olet alamainen hengelliselle auktoriteetille (seurakunta) ja mentoreille, jotka auttavat sinua eteenpäin. Et sooloile ja taistele yksin (etsi rukousihmisiä tueksi). Olet yhteistyökykyinen ja joustava tavoitteen saavuttamiseksi (jäärät eivät pärjää). 

Sinä, joka taistelet näkysi kanssa: ole vain luja ja rohkea. Jumala voi pistää tarvittaessa kivetkin huutamaan, miksei siis myös meitä, jotka haluamme palvella häntä ja joilla on altis sydän työhön, johon Jumala on valinnut ja kutsunut. 

Me uskovat näemme, mihin tämä maailma on kiihtyvää vauhtia menossa. Siksi meidän tulee ottaa paikkamme Jumalan valtakunnan hyvinä huoneenhaltijoina. Palvelkaamme niillä armolahjoilla ja armoituksilla, joita meillä kaikilla on, seurakunnan rakennukseksi ja ihmisten pelastukseksi. 

Saatamme maailmaa katsellessa ajatella, ettei onnistu, mutta Jumala tietää jo nyt, että tämä onnistuu. Ei hän meitä huvikseen juoksuta. Sana ohjaa: ”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.” Menkää on monikossa, joten se koskee meitä kaikkia! 

Sato odottaa, joten menkäämme Jumalan vainioille rohkeasti täyttäen saamaamme näkyä. Ei odoteta penkkiin suuria profetioita, vaan tartutaan Sanaan ja toteutetaan sitä Pyhän Hengen voimassa. Se on Jumalan tahto. Aamen! 

 

Reijo Ruotsalainen 

Kokkola 

 

 

 

 

 

Vastine Martti Ahvenaiselle 

Kiitän Martti Ahvenaista kommenteista koskien artikkeliani ”huonosta teologiasta” (RV 42). Toivoinkin, että teksti herättäisi kriittistä keskustelua. Valitettavasti ilmaisin joitakin asioita epäselvästi ja osittain virheellisesti, kuten alla tuon esille. Olisi pitänyt olla huolellisempi, onhan meillä opettajilla painava vastuu (Jaak. 3:1). 

Tekstini oli tarkoitettu alustukseksi Helluntaiteologiseen symposiumiin, ei tavanomaiseksi opetusartikkeliksi. Se sisälsi kolme pääväitettä: (1) Kristillisen opin rakentamisessa tulee hyödyntää paitsi raamatuntulkinnan välineitä myös muita ”teologian työkaluja”: teologista traditiota, järkeä ja kokemusta. (2) Kaikki teologian työkalut ovat myös käytännössä vaikuttaneet helluntailaiseen oppiin. (3) Raamattu itse osoittaa näiden työkalujen merkitykseen. 

Päähuomio oli siis teologian tekemisen metodissa, ei sen sisällössä. ”Huonolla teologialla” tarkoitin sellaista opillista ajattelua, jossa näitä työkaluja ei oteta huomioon tai niille annetaan väärä painoarvo. 

Ahvenainen ei kritisoi pääväitteitäni. Itse asiassa hänen tekstinsä toimii esimerkkinä toisesta pääväitteestä, sillä hän vetoaa Raamatun lisäksi teologiseen traditioon sekä kokemuksiin parantumisihmeistä perustellessaan näkemystä sairauksien sovittamisesta ristillä. 

Artikkelini sisälsi myös esimerkkejä teologian työkalujen hyvästä ja huonosta soveltamisesta (kaikki eivät olleet esimerkkejä huonosta teologiasta). Ahvenaisen kritiikki kohdistuu näihin esimerkkeihin. 

Osa huomioista perustuu väärintulkintoihin. En esimerkiksi väittänyt, että ”Jeesus ei mennyt kuolemansa jälkeen tuonelaan vaan helvettiin”. Väitin, että apostolisen uskontunnustuksen latinankielinen versio puhuu helvetistä. Erehdyin sikäli, että tunnustuksen käyttämä sana inferi voidaan ilmeisesti kääntää sekä helvetiksi että tuonelaksi. 

On totta, ettei näkemys Jeesuksen kaksivaiheisesta tulemisesta ole ”kummajainen” globaalin kristikunnan näkökulmasta. Minun olisi pitänyt kirjoittaa ”teologian historian näkökulmasta”. Toki tätäkin ajatusta Ahvenainen kritisoi listatessaan teologeja, jotka opettivat tempausta jo ennen 1800-lukua. En tosin väittänyt, ettei yksikään teologi opettanut sitä, vaan ettei oppiin ”juuri uskottu ennen 1800-lukua”. Oppi oli siis harvinainen. Ahvenainen kuitenkin tekee hyvän tarkennuksen asiaan. 

Tekstinsä lopussa hän toteaa monen vanhemman polven julistajan olevan huolissaan IK-opiston opetuksesta. On luonnollista, että hengelliset isät ovat huolissaan jälkipolvien opin suunnasta. Huoli on hyvä asia; se viestii välittämisestä. On myös luonnollista, että lapset eivät joka askeleellaan seuraa vanhempiensa jalanjälkiä. Tämä on hyvä asia vain, jos lapsilla on näkemyksilleen paremmat perustelut. 

Kuten Ahvenainen toteaa, ”hyvä teologia johtaa aina elävään kristillisyyteen, Kristuksen tuntemiseen ja sitoutumiseen Jumalan sanaan”. Amen! Jos joku vielä kysyy, synnyttääkö IK-opiston opetus tällaista hedelmää, kannattaa lukea artikkelini kanssa samassa lehdessä julkaistu Sara Saarelan todistuskertomus. 

Muiden kommenttien osalta vastaan Ahvenaiselle perusteellisemmin -sivuston blogissani. 

 

Lari Launonen 



UUTISET