- Kun palaamme elokuussa takaisin Ruotsiin, Upplands Väsbyssä kesä jatkuu ainakin kuukauden pidempään kuin täällä, Suomi-lomalle Nilsiään tullut Harri Savolainen sanoo. Kuva: Leevi Launonen.
Valoisat kesäyöt, perheen yhdessäolo ja saunominen ulkopelien jälkeen on Päivölän perusfiilis. Se lataa lomailevan opettajan sielun.
Harri Savolainen on tullut edellisenä yönä Ruotsista lomalle Suomeen. Heti herättyään hän siemaisee inkiväärishotin, kolme lasia vettä ja rientää kesäkotinsa Päivölän pihamaalle tekemään säännöllisen aamutreenin ja venyttelyohjelman. Sen jälkeen seuraa virkistävä pulahdus isoon uima-altaaseen. Vasta sitten aamiainen ja pari kuppia vahvaa kahvia – tai sumppia, kuten savon murretta aidosti puhuva lomalainen asian ilmaisee. Miehen kesäaamu ei voisi alkaa paremmin.
Pohjois-Savossa Nilsiässä sijaitseva Päivölä on Harri Savolaisen puolison Virpin lapsuudenkoti. Savolaiset hankkivat sen kesäpaikakseen 15 vuotta sitten.
– Tämä on meille levon ja virkistäytymisen keidas. Ja Päivölään tulo on kuin paluuta juurillemme, Tukholman pohjoispuolella Upplands Väsbyssä opettajana toimiva Harri Savolainen kuvailee.
– Tänä kesänä olen ajatellut vain röhnöttää ja nauttia Herran hyvyydestä. Olen huomannut, että ylivoimaisesti paras palautuminen, lepo ja ilo tulevat aina Jumalan läheisyyden kokemisessa.
Savolaisten kesälomaan kuuluu monenlaista liikuntaa: tennistä, erilaisia pallopelejä ja kuntosalilla käyntiä. Nyt myös golf on hiipimässä uutena lajina perheeseen.
– Kesänviettomme koostuu lisäksi jokailtaisesta saunomisesta, kiinteistön kunnostustöiden ikiprojekteista ja tietenkin yhteydenpidosta sukulaisiin ja ystäviin. Myös seurakunnan tilaisuuksissa käyminen on tärkeä osa lomaohjelmaa, Harri Savolainen kertoo.
Kun vielä perheen pojatkin puolisoineen saapuvat Nilsiään viettämään lomaansa, Päivölä muuttuu hetkessä iloisen kohtaamisen paikaksi.
”Normaali, mutta savolainen”
Harri Savolainen työskentelee Upplands Väsbyssä kaksikielisen koulun liikunnanopettajana. Virpi-puoliso on lastentarhanopettaja ja töissä kristillisessä päiväkodissa.
Kun Harri pyrki aikoinaan 1980-luvulla Jyväskylän opettajankoulutuslaitokseen, hakijoiden oli käytävä lääkärintarkastuksessa. Tarkasta tyylistään tunnettu lääkäri kiinnitti erityistä huomiota Harrin murteelliseen ääntämiseen ja kirjoitti todistukseen puhekyvyn kohdalle arvioksi ”normaali, mutta savolainen”.
Viedessään hakupapereita OKL:n kansliaan Harri täräytti toimistosihteerin pöydälle saamansa lääkärintodistuksen ja sanoi rehellisesti: ”Olen muuten terve, mutta savolainen!”
Työuransa alkuvuodet Harri Savolainen toimi luokanopettajana ja kristillisen koulun johtajana Jyväskylässä. Vuonna 2002 hän lähti opiskelemaan teologiaa Tukholmaan Arkenin raamattukouluun ja jäi vaimonsa kanssa Ruotsiin. Myöhemmin Harri hakeutui opettajaksi nykyiseen kouluunsa. Liikunnan lisäksi työhön kuuluu myös suomen kielen opetusta.
– Erään oppilaani äiti ihmetteli kerran, kun hänen lapsensa oli alkanut puhua kotona yllättäen savoa. Ehkä lääkärini oli sittenkin oikeassa: normaali, mutta savolainen!
Uskoon keskellä nuorisoherätystä
Pariskunta viihtyy hyvin Upplands Väsbyn kauniissa maisemissa. Paikka veti 1970-luvulla puoleensa paljon suomalaisia, ja vieläkin heitä on yli kymmenen prosenttia asukkaista.
– Alue on entistä viikinkiajan meren pohjaa, ja ympäröivässä luonnossa on huikean hyvät retkeily- ja harrastusmahdollisuudet. Upplands Väsbyssä toimii myös aktiivinen Suomi-seura ja erinomainen suomalainen koulu, Harri kehaisee.
Vaikka Ruotsiin lähtiessä savolaismiehen mielessä oli vahvoja ennakkoluuloja ja kielteisiä mielikuvia hurreista, vuosien varrella ne ovat murtuneet.
– Nykyisin tykkään Ruotsissa eniten juuri ihmisistä, Harri sanoo.
Koulun lisäksi tärkeä yhteisö Savolaisille on FreeLane Church, paikallinen vapaakristillinen seurakunta, jonka perustamisessa he olivat muutama vuosi sitten itsekin mukana. Seurakunnassa on paljon suomalaisia. Harri kuuluu sen johtoryhmään ja myös saarnailee tilaisuuksissa.
Tunnetussa körttipitäjässä kasvaneen miehen oma hengellinen etsintä alkoi rippikouluaikoina, kun evankelis-luterilaisen seurakunnan nuorisotyöntekijä Terttu ”Minni” Korhonen alkoi johdattaa nuoria henkilökohtaiseen Jumalan tuntemiseen ja myös Harrin paras kaveri tuli uskoon. Koulussa alettiin puhua uskonasioista, ja Nilsiässä vaikutti aito nuorisoherätys.
– Eräänä iltana oma sisäinen ahdistukseni kasvoi niin suureksi, että minun oli lähdettävä käymään Minnin luona. Se ilta oli käänteentekevä. Minni johdatti minut uskon tielle ja Jeesuksen tuntemiseen, Harri muistelee.
Bible Boys ja hienot muistot
Uskoontulleet ja urheilusta kiinnostuneet nuorukaiset perustivat 1980-luvulla Nilsiän puulaakipelejä varten Bible Boys -jalkapallojoukkueen. Liikunnallisesti lahjakkaat kaverit saavuttivat yllättävää menestystä. Yhteiskristillinen Bible Boys voitti jalkapallossa Nilsiän Pallo-Haukkojen paikallisen edustusjoukkueen, ystävyysotteluissa kaikki ympäristökuntien joukkueet ja nappasi myös useita seurakuntien Suomen mestaruuksia.
Eikä katsojille jäänyt epäselväksi nuorten miesten kristillinen vakaumus. Voitetun pelin jälkeen joukkue järjestäytyi usein riviin kentän laidalle ja kajautti ilmoille miehisen megahuudon: ”Elämän voima Jeesus!”
– Bible Boys pelasi myös sarjatasolla salibandya ja kaukalopalloa, Harri kertoo.
– Meitä yhdistivät usko, toisen pelitaidon kunnioitus ja lämpimät veljessiteet.
Kun myös vaimot tulivat yhteisöön mukaan, se alkoi järjestää yhdessä kristillisiä avioliittoleirejä.
– Minulle Bible Boys on ollut kasvuyhteisönä parhaita ”seurakuntia”, missä ikinä olen ollut, Harri sanoo.
Treenaamista ikuisuutta varten
Joulukuussa 2013 Harri ja Virpi Savolaisen perhettä kohtasi musertava isku. He olivat juuri tulleet Suomeen viettääkseen vuodenvaihteessa yhden poikansa häitä. Vain muutamia päiviä ennen hääjuhlaa Savolaisten 17-vuotias Justus-poika, sulhasen veli, menehtyi Tahkovuoren lähellä liikenneonnettomuudessa. Tapaus kosketti syvästi satoja ihmisiä niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Eikä perheen surutyö ole vieläkään ohi.
– Vaikka Justus on nyt taivaassa, hänen kuolemansa on ollut elämäni rankin kokemus. Oman pojan ajallinen menettäminen vei myös minusta jotakin ikuisuuteen. Ajattelen häntä joka päivä, Harri sanoo vieläkin liikuttuen.
Blogin kirjoittaminen ja ihmisiltä saatu myötätunto ovat olleet Savolaisille suureksi avuksi surutyössä. Perhe on mennyt synkän pimeyden läpi mutta saanut samalla uuden näköalan iankaikkisuuteen.
– Justuksen kuolema oli ratkaiseva lähtölaukaus sille, että perustimme poikieni Juuson ja Joonatanin kanssa yrityksen, jonka nimi on Training for eternity (Harjoittelua ikuisuutta varten). Se tarjoaa digitaalisella alustalla toimivia verkkovalmennuskursseja hengen, sielun ja kehon hyvinvoinnin tukemiseen.
Harri kertoo, että perheenä he ovat aina olleet kiinnostuneita hyvinvoinnin eri osa-alueista.
– Kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin tarvitaan terveellisiä elämäntapoja, liikuntaa ja sielun parantumista, mutta myös ikuisuuden näköala ja ymmärrys hengellisistä lainalaisuuksista. Tätä kaikkea me treenaamme valmennuskursseilla.
Viime keväänä aloitetut viiden viikon kurssit (tfe.fi) ovat saaneet kiitosta erityisesti sisällön monipuolisuudesta.
– Osallistujat antoivat palautetta myös siitä, miten Jumalan sanan opetus oli koettu voimallisena ravintona. Pyhä Henki onkin todellinen Personal Trainer, Harri hymyilee.
