Lea Kranz: ”Ehdollinen armo ei ole armoa”

Lea Kranz on 80-vuotias kirjailija, runoilija, taidemaalari ja evankelista. Kranz on syntynyt Jyväskylässä. Vapunpäivänä hän on ollut naimisissa inkeriläisen Aleksin kanssa 62 vuotta. Kranz asuu Turussa kerrostalossa, jossa asuu paljon Venäjältä ja Baltian maista tulleita telakkatyömiehiä.

Kun kaipaan piristystä, keksin aina jotain erilaista riippuen tunnelmasta. Usein kutsun ystäviä kylään. Minulla on täällä aivan ihania ystäviä yli kirkkorajojen – he ovat tärkein syy siihen, miksi muutimme Turkuun. Kahdessa vuodessa meidän molempien terveys on parantunut aivan huomattavalla tavalla. Ilman ystäviä on kuin erämaassa.

Pelkään ihan oikeasti Suomen kohtaloa. Olen sanonut hyvästit sille isänmaalle, joka Suomi oli minun lapsuudessani – islam tulee muuttamaan sen.

En ikinä unohda omaa lastani, joka kuoli, enkä ystävää, joka auttoi minut selviytymään raskaista vuosista.

Nauran paljon ja hereästi. Kun olin lapsi, äiti kuunteli ikkunasta, kuuluuko nauruani. Siitä hän tiesi, ettei ollut hätää.

Minusta tuli kirjailija, koska näin lapsena elokuvan Minä elän ja koska Taivaan Isä toteutti lapsuuden haaveeni.

Raamatun naiset ovat opettaneet minulle paljon. Erityisesti Ruutin ja Esterin tarinat ovat ihania ja romanttisia. Ruutin tarinassa on hienoa symboliikkaa: lunastuksen tähden mooabilaisesta Ruutista tuli Jeesuksen esiäiti. Me naiset olemme olleet kansoissa usein halveksittuja ja ylenkatsottuja, mutta Jumala on tehnyt meidät rakkaudella.

Ilman mielikuvitusta elämä olisi todella köyhää ja tylsää. Jumalan sanakaan ei avautuisi, vaan siitä tulisi kuivaa virastokieltä.

Armo tarkoittaa ansaitsematonta hyvyyttä. Jos armolle asetetaan ehtoja, se ei ole enää armoa.

Lapsena ajattelin, että 80-vuotias on todella vanha mutta kunnioitettava.

Haluan vielä olla mukana suuresti odotetussa herätyksessä, hoitaa sieluja ja saarnata. Vielä tahdon myös kirjoittaa ja maalata joitakin tauluja.

Mieheni Aleksi on aivan erinomainen tyyppi: avulias ja lumoavan huomaavainen. Hän avaa tällaiselle vanhalle eukollekin auton ovet. Yksi raamattupiirini nainen on ristinyt hänet Jamesiksi.

Runo voi kertoa hyvin pienieleisesti erittäin paljon.

Jeesus on minun aarteeni ja kaikkeni, suuri rakkauteni. Olen käynyt kuoleman rajalla. Sen jälkeen ymmärsin, miten kestävä on Jeesuksen veri.

Turussa on nyt taas kotini. Asuimme täällä aiemmin 20 vuotta. Täällä on suloisia ja rakkaudellisia ihmisiä.