Lapsityöntekijä Arto Kemlin: ”Jumala voi antaa ideoita vaikka kesken parranajon”

Arto Kemlin kasvoi 1970-luvulla Turun helluntaiseurakunnan aktiivisen lapsityön parissa. Silti hän ei osannut kuvitella itseään lapsityöhön. Toisin kuitenkin kävi.

– Ajauduin omien lasteni myötä mukaan lapsityöhön ja leireille. Se veikin totaalisesti mukanaan, Kemlin nauraa.

Hän toimi kymmenisen vuotta vaimonsa kanssa lapsityön vapaaehtoisena vastuunkantajana. Sitten Postin palveluksessa 29 vuotta työskennellyt mies joutui ammatinvaihdoksen eteen. Kriisi olikin mahdollisuus, sillä vakuutusyhtiön kautta järjestyi opiskelu uudelle alalle lastenohjaajaksi ja oppisopimuskoulutus omassa kotiseurakunnassa. Vuodesta 2014 asti Kemlin on toiminut Turun helluntaiseurakunnan lapsi- ja perhetyöstä vastaavana seurakuntatyöntekijänä.

– Ensimmäisenä työpäivänäni istuin koululaiskahvilassa pelaamassa shakkia erään pojan kanssa, kun yhtäkkiä minut täytti valtava riemu siitä, että tämä on työtäni – olla läsnä ja antaa aikaa tälle lapselle. Ajattelin, että ei voi olla totta, miten hienoa! Sama riemu kantaa yhä. Koen selkeästi lapsityön kutsumuksekseni.

Miespuolisena lapsityöntekijänä Kemlin on vähemmistöä.

– Esimerkiksi koulutuksissa saatan olla ainoa mies. Naiset löytävät usein luontevammin tiensä lapsityöhön. Mutta sen ei tarvitsisi olla niin.

Hän sanoo, että miehiä saadaan mukaan, jos rima on riittävän alhaalla. Isät voivat tulla omien lastensa kanssa, eikä heitä kuormiteta palavereilla. Yleensä miehet myös haluavat toiminnallisuutta.

– Jos on etukäteen kovin saneltua, mitä mies voi tehdä, voi olla vaikeampaa sitoutua. Kannattaa olla avoin ja kysyä, mitä he itse haluaisivat, sekä tunnistaa heidän vahvuuksiaan, Kemlin sanoo.

Seurakunnassa Kemlin haluaa talloa yhä vahvemmaksi sitä polkua, jolla lapsi saa kasvaa vauvasta aikuisuuteen asti osallisena ja arvostettuna. Polun varrella on eri ikäryhmille tarkoitettuja toimintoja. On aina siirtymäriitin arvoinen kohokohta, kun lapsi kasvaa ryhmästä toiseen.

– Vanhimmistossamme on tällä hetkellä jäseniä, jotka ovat kulkeneet koko polun ja kantavat nyt vastuuta. Se antaa voimaa, kun näkee pitkän tähtäimen tavoitteet todeksi, Kemlin iloitsee.

Mutta miten pitää lapsityö elinvoimaisena ja sanoma tuoreena sukupolvesta toiseen?

– Jumala kyllä antaa ideoita, kun häneltä kysyy niitä. Se voi tapahtua aivan arkisesti vaikkapa partaa ajaessa. Saan vain ajatuksen ja alan toteuttaa sitä yhdessä perheiden kanssa.

Näin syntyivät korona-ajan tarpeisiin esimerkiksi Jippii-livelähetykset ja YouTuben kautta toteutettu K7oronakerho.

Kun korona-aika loppuu, ollaan jälleen uuden edessä.

– Minkään ei tarvitse jatkua vanhalla kaavalla, asiat pitää pystyä kyseenalaistamaan. Mikä on tarpeellista, mihin käytetään voimavarat, kenen kanssa? Kemlin pohtii.

Joskus Kemlin on ollut myös tilanteessa, että minkäänlaista ideaa ei ole. Kerran hänen piti pitää opetus leirillä, mutta päässä pyöri vain kivi. Niinpä hän keräsi kiviä repun täyteen ja asteli kauhuissaan yleisön eteen tietämättä lainkaan, mitä sanoa. Kuin salamaniskusta mieleen nousi selkeä opetus, joka huipentui siihen, että edellisen raamattutunnin näytelmän Jeesus otti repun. Se oli leirin puhuttelevin hetki.

– Jeesus kantaa taakkamme ja pitää meistä huolta kaikissa vaiheissa. Meidän tulee vain luottaa häneen.

Anniina Jakonen