”Kutsumus ei vanhene” – Leevi Ahopelto puhuu ja laulaa kouluissa, seurakunnissa, tv:ssä ja tapahtumissa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin

Tarja Jääskeläinen 

Vastasin Jumalan kutsuun 16-vuotiaana: ”Tässä olen, jos tarvitset.” Tarvittu on molemmin puolin. Minun tehtäväni on toimia kutsumukseni arvon mukaisesti ja nähdä vaivaa, vaikka vähän kärsisinkin. 

Työskentelin ensin markkinoinnissa ja sitten rakennusalalla. Haalarit putosivat, kun ovi koulutyöhön avautui Tampereella. 

Kouluissa en puhu opettajana vaan vierailijana tiedostaen, että jokaisella kohtaamisella on merkitystä. Tärkeintä on koskettaa jokaista ja nostaa häntä positiivisella tavalla. 

Kutsumus ei vanhene vaan jalostuu iän myötä. Henkinen ja hengellinen pääoma kasvavat kokemuksen karttuessa. Kutsumus sisältää myös huoltovarmuuden. Jos Isä lähettää, hän hoitaa myös talouden. Uskollisin tukijani on aina ollut Maarit-vaimoni. 

Minulle on opetettu: Älä kohtaa kuulijoitasi ylhäältä eikä alhaalta vaan heidän tasoltaan. Älä luule itsestäsi liikoja äläkä liian vähän. 

Meidän tehtävämme on kutsua jokainen ihminen täydellisenä esiin Kristuksessa Jeesuksessa. Eräs lukiolaispoika kysyi, onko tässä maailmassa ketään, jonka takia kannattaa elää puhtaasti. Kerroin hänelle, että onnellisen elämän salaisuus on puhtaus, johon Jumala on meidät kutsunut. 

Raamatussa monet asiat ovat vastaliikkeitä ihmisten arvostukselle: arvokkainta on tulla köyhäksi ja suurinta on tulla pieneksi. Jos saamme armon vähetä itsessämme, Jumala voi tehdä kauttamme suuria ja saada kunnian. Daavidillekin nöyryytys oli hyväksi. 

Jeesus on Pelastajani ja Vapahtajani. Hän teki ihmeitä maan päällä, mutta Pyhä Henki meissä on luvannut tehdä vieläkin suurempia asioita.  

Rentoudun mielelläni autojen parissa, joita varustaessa luovuuteni pääsee valloilleen. Samaa tapahtuu aina lastenlasteni seurassa; minusta onkin sanottu: ”Kyllä se on lapsellinen!”