Kuinka tukea nuoren uskoa? – Miten kristityt vanhemmat ja isovanhemmat voisivat tukea nuoren hengellistä kasvua – Entä jos hän valitsee uskoa toisin?

19.9.2023 | Anniina Jakonen

Kasvatusta on kaikki se toiminta, jolla vanhempi vaikuttaa lapseensa. Mutta miten osaisimme vaikuttaa jälkikasvuumme niin, että kasvaessaan ja itsenäistyessään nuori vahvistuu myös uskossaan ja saa hengellisesti lujan pohjan askeltensa alle? 

1. Ota positiivinen lähestymistapa 

Teini-iässä nuoren elämänpiiri laajenee yleensä yhä enemmän kodin ulkopuolelle, kouluun ja kaveriporukoihin, joissa oma vakaumus voi helposti jäädä paitsioon. Nuorta kannattaa aktivoida vahvistamaan omaa uskoaan myönteisen näkökulman kautta, esimerkiksi juttelemalla hänen kanssaan uskonnonvapauteen liittyvistä kysymyksistä. 

Uskonnonvapaus on jokaisen oikeus uskoa tai olla uskomatta. Tämä tarkoittaa myös positiivista uskonnonvapautta: esimerkiksi koulussa nuorella on oikeus harjoittaa omaa uskoaan ja koulun tulee tarjota tukea ja mahdollisuuksia siihen. Jos koulu ei ota riittävästi huomioon perheen kristillisiä arvoja, asiasta kannattaa jutella opettajan tai rehtorin kanssa – ei syyttäen ja vaatien vaan myönteisessä, yhteyttä rakentavassa hengessä. 

2. Vaali perheenne uskonelämää 

Oman perheen uskonelämän vaaliminen – seurakuntayhteyden ja hengellisten asioiden pitäminen luontevasti mutta tiukkapipottomasti mukana perhe-elämässä – vahvistaa lapsen ja nuoren kykyä keskustella maailmankatsomuksellisista asioista myös kodin ulkopuolella ja perustella näkemyksiään. 

3. Älä säikähdä nuoren miksi-kysymyksiä 

Vaikka nuori kyseenalaistaisi tiukastikin kodin arvomaailman ja uskon, se ei välttämättä ole hyökkäys niitä vastaan. Päinvastoin kyseenalaistaminen voi olla merkki siitä, että nuori pohtii hengellisiä kysymyksiä ja ne ovat hänelle tärkeitä. Juuri siksi hän kaipaa asioihin perusteluja. 

Tärkeintä ei ole se, löytyykö kaikkiin kysymyksiin yksiselitteistä vastausta, vaan se, että vanhempi on valmis avoimeen ja aitoon keskusteluun silloin, kun nuori sitä haluaa ja tarvitsee. 

4. Ymmärrä arjen arvo 

Tutkimusten mukaan nuoret hakevat esimerkiksi seksuaalisuuteen ja maailmankuvaan liittyviin asioihin vastauksia ensisijaisesti kavereiltaan, omilta vanhemmiltaan ja perheenjäseniltään sekä netistä. Seurakunta tai sen pastori ja nuorisotyöntekijä ovat vasta listan häntäpäässä. Siksi ei kannata tuudittautua siihen ajatukseen, että nuoren hengellinen kasvatus olisi yksinomaan seurakunnan varassa. 

Todellinen tiedonhankinta ja mielipiteenmuodostus tapahtuvat kotona ja arjen tasolla, mihin paraskaan nuorisotyöntekijä ei pääse paljoa vaikuttamaan. Vanhemmat sen sijaan voivat olla nuoren elämässä läsnä joka päivä. Parasta olisikin, jos seurakunnasta vahvistettaisiin aktiivisesti yhteyttä vanhempiin ja koko perheeseen, ei pelkästään nuoreen. 

5. Älä eriytä nuorta vain omaan ikäluokkaansa 

On tärkeää, että nuorelle on seurakunnassa mahdollisuuksien mukaan omanikäistä seuraa ja oman ikätason mielekästä toimintaa. Yhtä tärkeää on silti myös se, ettei nuorta eriytetä pelkästään omaan ikäluokkaansa vaan hän pääsee tutustumaan kaikenikäisiin ihmisiin ja nuorisokulttuurista poikkeavaan kulttuuriin seurakuntaperheessä. 

6. Hyödynnä isovanhempien resurssit 

On suuri rikkaus, jos isovanhemmat voivat olla läsnä lastenlastensa elämässä. Heillä on usein hyviä tarinoita ja elämänkokemusta, joista nuori sukupolvi voi ammentaa aineksia omaan hengelliseen kasvuunsa. 

Lisäksi isovanhemmat voivat olla mahdollistajan roolissa: Kenties heillä on aikaa kuskata nuoria harrastuksiin, kavereille, seurakuntaan ja nuortentapahtumiin. Tai ehkä heillä on varaa maksaa lastenlapsilleen kristillisiä lehtiä, kirjoja ja tuotteita, leirejä, Israel-matkoja ja raamattukouluvuosia. Isovanhemman kautta nuorelle voi avautua aivan toisenlainen väylä käsitellä ja kokea hengellisiä asioita kuin omien vanhempien kanssa. 

7. Muista armollisuus nuorta ja itseäsi kohtaan 

Hengellinen kasvatus on herkkä laji, jossa on valitettavasti tapahtunut ja voi yhä tapahtua ylilyöntejä, painostusta ja hengellistä väkivaltaa. Kaiken perustana tulisikin olla armollisuus sekä nuorta että itseämme kohtaan, sillä jokaisen meidän kohtalo on loppujen lopuksi Jumalan käsissä. 

Jos näkemykset eroavat, nuoren kanssa voi puhua suoraan ja kriittiseenkin sävyyn, kunhan kritiikki kohdistuu asiaan eikä nuoren persoonaan. Silloin mennään metsään, jos nuori joutuu kokemaan, ettei hänellä ole samanlaista asemaa perheessä, jos hän ajattelee tai toimii eri tavalla kuin muut. Lämmin armollisuus parantaa pitkällä tähtäimellä mahdollisuuksia yhteyden vaalimiseen nuoren kanssa. 

8. Älä lannistu 

Onko kaikki menetetty, jos nuori on jo valinnut erilaiset arvot ja toisenlaisen maailmankatsomuksen? Ei ole. Mutta mitä enemmän tilanteeseen lyö paineita ja ryhtyy ”saarnaamaan” nuorelle, sitä heikommat edellytykset on löytää hänen kanssaan keskusteluyhteys. 

Teini-ikään saattaa kuulua voimakas etääntyminen, mutta käänne toiseenkin suuntaan voi tapahtua myöhemmin ja nuori uudistua uskossaan. Myös nuoren muuttaessa pois kotoa voi tapahtua niin fyysistä, henkistä kuin hengellistäkin pesäeroa suhteessa omiin vanhempiin. Vaikka luopumisprosessi olisi vanhemmille kipeä, kannattaa nuoren omille pohdinnoille ja siipien levittämiselle kohti omaa ja omannäköistä elämää antaa tilaa. Saamme luottaa siihen, että rukouksen voima ja Jumalan huolenpito yltävät sinnekin, minne me emme yllä. 

Artikkelia varten on haastateltu Keski-Suomen helluntaiseurakuntien koulupastoria Eero Haaralaa.