Keskiviikko 18. toukokuuta.
Nimipäivää viettää Erkki, Eero, Eerikki, Eerik, Erik, Jerker, Erika

Knutby hämmentää ja varoittaa

Peter Gembäck ja Annika Sohlander: Knutbyn murha – Seurakunnasta kultiksi. Suom. Kaj Aalto. Docendo, 2022. Sid. 395 s. 

 

Knutbyn murha – Seurakunnasta kultiksi on Peter Gembäckin tarina ja perustuu hänen kokemuksiinsa surullisen kuuluisassa Knutbyn helluntaiseurakunnassa. 

Peter kasvoi perheessä, joka kuului Falköpingin helluntaiseurakuntaan. Nuoruuden hengelliset kokemukset olivat jättäneet häneen positiivisen jäljen, vaikkakin ajan myötä muistot aiemmista kokemuksista kalpenivat. Kohtaamiset hengellisesti palavan tuntuisen Åsa Waldaun kanssa muuttivat kuitenkin elämän suunnan, ja lopulta Gembäck muutti Knutbyhyn helmikuussa 1997. 

Seuraavat kaksikymmentä vuotta hän vietti Knutbyn helluntaiseurakunnan yhteydessä ja saavutti siellä keskeisen aseman. Gembäck kuului seurakunnan johtavaan ”eliittiin” ja toimi ennen seurakunnan lopullista sulkemista sen pastorina. 

Vuosituhannen vaihteen vuosina seurakunta lahkoutui, vinoutui teologisesti ja rakentui manipuloivan ja valtaa väärinkäyttävän johtajistonsa myötä sairaaksi yhteisöksi, jossa lähes kaikki voivat huonosti kykenemättä kuitenkaan irtautumaan yhteisöstä. 

Knutbyn seurakunnan dramaattisen elämänkaaren ensimmäinen vaihe päättyi vuonna 2004 tapahtuneeseen murhaan. Moni luuli, että tilanne muuttui paremmaksi tuolloin langetettujen tuomioiden myötä. Kirjassaan Gembäck tuo esiin, kuinka sairastunut seurakuntakulttuuri ei löydäkään murhan jälkeen tietä valoon, vaan sama meno jatkuu. Lopulta toimintaa on mahdotonta jatkaa ja Gembäck tekee rikosilmoituksen itsestään ja parista muusta seurakunnan työntekijästä.

 

 

      Gembäckin kertomus on ravisteleva kokemus.

 

Gembäckin kertomus on kaikkinensa ravisteleva kokemus. Yksityiskohtaisesti kerrotut seurakunnan johtajiston keskinäiset tapahtumat, keskustelut, kohtaamiset ja toimintamallit kaikkine vinoutumineen ovat karua luettavaa. Lukiessa mieleen nousee välillä tunnepohjainen kysymys, onko tämä edes totta. Ulkopuolisen onkin usein vaikea ymmärtää lahkoutuvan tai jo lahkoutuneen yhteisön sisäistä dynamiikkaa ja siitä nousevaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä ja pelolla hallitsemista. 

Vaikka toimintaa pyrittiin perustelemaan Raamatulla, näyttää siltä, että Knutbyn tapahtumia vuosien seurannut lääkäri ja psykoterapeutti Rigmor Robért on oikeassa, kun hän toteaa kirjan lopussa, että Knutbyn uskonnollisessa lahkossa monilla asioilla ei tosiasiallisesti ollut mitään teologista pohjaa. Sen sijaan ne olivat ”silkkaa valhetta ja vallan väärinkäyttöä”. Hänen mukaansa kristillispohjaisille lahkoille on ominaista raamatunkohtien valikoitu käyttö, joihin sekoitetaan omat keksityt säännöt, joilla toimintaa ja ihmisiä ohjataan ja kontrolloidaan. 

Robértin mukaan Knutbyn johtajatkin tiesivät, etteivät ulkopuoliset hyväksyisi sitä jumalakuvaa, jota siellä julistettiin. Seurauksena oli jatkuvasti pahentuva valheiden, salailun ja eristäytymisen kierre. 

Kirjan perusrakenne on kyllä johdonmukainen, mutta kirjan lähes 400 sivua tekivät siitä hieman liian pitkän samojen asioiden ja ilmiöiden kuvausten toistuessa turhankin paljon. Siitä huolimatta kirja on tarpeellinen muistutus kristillisille (ja muillekin) yhteisöille siitä, miten asiat voivat pahimmillaan muodostua ihmisiä tuhoaviksi alun vilpittömistä pyrkimyksistä huolimatta. 

Kirjan jälkisanoihin kootut lääkäri ja psykoterapeutti Rigmor Robértin vastaukset moniin kirjan äärellä herääviin kysymyksiin valaisevat hyvällä tavalla Knutbyn tapauksen syitä ja seurauksia. 

 

Petri Mäkilä 

 



UUTISET