Kesän merkit
Lomakausi on aluillaan ja suomalaiset valmistautuvat kukin tahoillaan ottamaan irti mahdollisimman paljon niistä harvoista hellepäivistä, joita Luoja meille lyhyen kesämme aikana suo (tässä kohtaa pyydän lukijoita unohtamaan menneen toukokuun, joka murskasi kaikki aiemmat hellepäiväennätykset Suomen meteorologisessa mittaushistoriassa).
Kun peipposesta on puoli kuuta, pystyvät kaupunkilaisetkin ennakoimaan kesän lähestymisen ilman lintutarkkailua: koirankakkakeskustelu puhkeaa erehtymättömällä tarkkuudella kukkaan somessa, ja sananvapauden nimessä kaikki tyhjentävät likasankonsa keskustelun höysteeksi.
Toinen, jo täysin ajankohtainen kesän merkki on Suvivirsikeskustelu. Likasangot vaihdetaan tynnyreihin, kun "konservatiiveille" annetaan täyslaidallinen.
"Muille uskonnoille täytyy antaa tilaa!" "Kirkon täytyy osoittaa suvaitsevaisuutta!" "Koululaisia ja heidän omaisiaan ei saa pakottaa kevätjuhlassa!" Juupajuu, taitaa tulla kesä...
Negatiivisia asioita voisi pöyhiä loputtomiin, tehdä vastaiskuja sanan säilällä, sarkasmin sivalluksilla ja ironian it-tulella. Mutta se on perin hedelmätöntä, eikä kenenkään osallisen mieli siitä ainakaan kovasti ylene, joten lähestytäänpä kesää positiivisesti.
Luonto on saanut itsensä käyntiin, aamulla tarkenee juoda kahvit verannalla, siitepölyallergikoilla alkaa jo helpottaa ja ajatukset voi suunnata lomasuunnitelmiin.
Kaikki aina sanovat, että sitten kun pääsee lomalle, niin silloin vain olla möllötetään rantasaunan edustalla, rusketutaan rannalla ja grillataan aamusta iltaan. Tikkuakaan ei panna ristiin, nyt on loma!
Todellisuudessa loman tehtävälistaa on kertynyt jo kunnioitusta herättävän pitkä pätkä. Onneksi kotitalouden työlistaan verrattuna lomalistalla on yksi verraton etu: siinä on enimmäkseen vain aikeita!
Kevään aikana on vielä tarmoa uhota naapurille, miten soutuvene tulee saamaan uuden maalin, mökin piippua korjataan ja miten Savonlinnan oopperajuhlien liput on jo melkein varattu.
Agraariyhteiskunnassa ei varmaankaan kesälomia tunneta – ei luontokaan pidä silloin lomaa. Mutta vapaapäivän pystyi muinoin aina pyhittämään. Nykypäivän yhteiskunta ei ehkä enää tarjoa ihmisille samanlaista sisäänrakennettua sapatin tajua kuin aiemmin. Siksi kesäloma tarjoaa nyky-sapiensille mainion mahdollisuuden keskittyä omaan itseensä suhteessa Jumalaan. Ja omaan Jumalaansa suhteessa itseen.
Seuraavan viikon palaverit ja deadlinet eivät otsalohkossa paina, eikä aikainen herätys tai vuorotyön puuduttavuus aiheuta stressiä.
Kun pitkästä aikaa pääsee rauhassa keskustelemaan itsensä ja Jumalan kanssa, sehän on kuin pistäisi rahaa pankkiin!
Tämän lehden ilmestyessä minä olen jo lomalla toteuttamassa kaikkia näitä hyviä asioita – kunhan ensin saan hiottua ja maalattua lomatalon portin, molemmat ulko-ovet ja kaadettua kuusen talon päädystä.
Uusi keittiön tiskiallas pitää asentaa ja hankkia siihen hana, samoin kuin WC:n lavuaariinkin. Ja vielä kun vessanpytty on vaihdettu uuteen malliin, niin sitten minä lupaan että...
Mika Kavasto
Muut
24/2018
