Mistä syntyy hengellisesti virkistävä lomakausi?

Kesä Luojan kämmenellä

Suven tulo muut­taa monia rutiineja. Kun on enemmän aikaa, voi lähteä matkalle tai vaikka vain löhötä kotona ilman sen suu­rempia velvoitteita. Poikkeusai­kataulut ja erilaiset menot voivat herättää kysymyksen, miten hoi­taisi kesällä hengellistä elämään­sä, jos esimerkiksi seurakuntaan ei pääse moniin viikkoihin.

 

– Minulla ainakin työelämä ja muut vastuut vievät normaalis­ti niin paljon aikaa, että koen ke­sän mahdollisuutena, näkee kol­men teini-ikäisen äiti Päivi Pyyk­könen.

 

– Kesällä ei tule oltua niin pal­jon seurakunnassa, mutta esimer­kiksi kesäleiri on poikkeuksellis­ta taivaan Isän lähellä oloa. Vaik­ka on ohjaajana, sieltä yleensä saa hengellisesti itsekin.

 

Muun muassa viime kesältä Päivi muistaa istuneensa nuor­ten leirin raamiksilla, joiden kautta hän koki tulleensa hoidetuksi.

 

– Sen ei tarvitse olla samannä­köistä ja samanlaista, mihin on tottunut seurakunnan normaalis­sa rytmissä, hän sanoo.

 

 

Seurakuntaturismia

Pienten lasten perheissä pyhä­koulun tauko voi tuntua suoras­taan esteeltä lähteä kokoukseen. Vanhempien usko ei välttämättä riitä siihen, että pikkuväki pysyi­si hiljaa ja paikallaan aikuisten ti­laisuudessa.

 

Neljän lapsen äiti Nina van der Walt muistaa, että vielä pari vuot­ta sitten tilanne oli heilläkin pit­kälti tämä. Kokouksia ei jätetty silloinkaan tyystin väliin, mutta toinen vanhempi oli usein kiin­ni lastenhoidossa. Nyt, kun per­heen juniori on jo kuusivuotias, kokoukseen voi kesälläkin lähteä jo rennommin.

 

– Menemme, jos aikataulut an­tavat myöten ja olemme maise­missa.

 

Vaikka pienimmät lapset eivät vieläkään jaksa istua koko tilai­suutta ja jonkun on pidettävä hei­tä välillä silmällä, van der Waltin mielestä heidätkin kannattaa aina­kin joskus ottaa kokoukseen.

 

– Näen sen ihan siten, että kun Raamattu sanoo, että totuta poi­kanen tiensä suuntaan, niin jos totuttaa heidät pienestä asti, he osaavat sen isonakin ja ymmärtä­vät seurakunnan merkityksen.

 

Kuusihenkisen perheen kesä kuluu pitkälti reissussa, mut­ta uskovien yhteyteen hakeudu­taan usein myös siellä. Kesäkuus­sa tämä tapahtuu todennäköises­ti Israelissa, jossa perhe on asunut aiemmin, ja heinäkuussa on alus­tava tarkoitus piipahtaa Seinäjoen Summerfestissa.

 

– Muualla kokouksissa käymi­nen on ollut tosi mukavaa ja pi­ristävää. Ne ovat kivoja kokemuk­sia sikälikin, että lapsetkin näke­vät erilaisia hengellisiä juttuja ja tottuvat niihin.

 

 

Grillaa, chillaa ja ylistä

Mikkelin helluntaiseurakunnan johtava pastori Tero Ojasalo huo­maa kesän tulon kokousväen har­venemisesta. Mikkelissä on Suo­men toiseksi eniten kesämökkejä, ja myös osa uskovista hakeutuu lomalla luonnon helmaan mökeil­leen.

 

Totaalinen levähtäminen kai­kesta on Ojasalosta täysin ym­märrettävää, jopa suotavaakin.

 

– Kun toiminta on aika vilkas­ta syksystä kevääseen, ymmärtää, että pikkuisen on huilattava.

 

Vuodenaikoihin liittyvää väen aaltoilua isompi kysymys on Oja­salon mielestä se, miten seura­kunta voisi päästä toimintakes­keisyydestä ”enemmän olemis­keskeisyyteen”.

 

– Kesälläkään jumalanpalve­luksen ei tarvitse olla niin suo­rittavaa, vaan ihmiset voivat löytää toisensa vaikka olemalla us­konystävien kanssa mökillä ja liittämällä näihin hetkiin ylis­tystä, rukousta ja toistensa roh­kaisua, pastori ideoi.

 

 

Rakennusaineita pärekorista

Myös yksin ollessa voi kääntää mielensä Jumalaa kohti. Han­nu Hukkasen mielestä yksi hyvä tapa tehdä se on tarttua hengel­liseen kirjaan, joka hänellä on usein jokin Raamattua selittävä tai historiallinen teos tai elämä­kerta.

 

– Olen kaikkiruokainen, pait­si runot vähän tökkivät, hän veis­telee.

 

Hukkanen pyörittää Korson helluntaiseurakunnan kirjakaup­paa, ja kesän korvalla hän perus­taa pärekoriin kesätorin, josta hy­vää luettavaa löytyy puoli-ilmai­seksi. Korista hupenevat etenkin ajankohtaiset ja Israel-aiheiset kirjat sekä tuoreet elämäkerrat.

 

Raamatun syväpureskelu ei juuri näytä asiakkaita kiehtovan, mikä hieman harmittaa kirja­kauppiasta, joka saa Sanaa selit­tävistä teoksista itse niin paljon.

 

Yleensä kotona sisällä lukeva Hukkanen visioi, että voisi kesäl­lä vaikka hurauttaa veneellä saa­reen lukemaan.

 

– Siellä voisi olla kiva istahtaa ja antaa aaltojen liplatella, mies arvelee.

– Mutta jos lapsenlapset ovat mukana, silloin ei kyllä tule mi­tään luettua, vaan olen meressä uimassa heidän kanssaan.

 

 

Jumala voi yllättää

Kesän parhaisiin asioihin kuulu­vat kiireettömät aamut. Tätä miel­tä on ainakin kaksi perheenäitiä.

 

Nina van der Waltia ei haittaa kokkaaminen koululaisille, kun­han hänen ei tarvitse aamuisin ”saada neljää lasta ja itseä ovesta ulos puoli yhdeksään mennessä”.

 

– Silloin on oikeasti aikaa ot­taa se Raamattu ja lukea sitä ehkä enemmän kuin yksi luku. Se on tosi kivaa.

 

Myös Päivi Pyykkönen aikoo virkistää itseään lomallakin hen­gellisesti kännykkä kädessä Sanaa makustellen.

 

– Jatkan kesälläkin YouVersio­nin avulla Raamatun lukemista. Olen huono lukemisessa, ja olen kokenut, että päivän muistolau­seen ja lukusuunnitelmien avulla olen saanut päivittäiseen elämää­ni eväitä ja saanut rohkaista myös ympärilläni olevia ihmisiä.

 

Pyykkösen kesämuistoihin kuuluu monia antoisia hengellisiä hetkiä, joissa ei paista suorittami­nen vaan pikemminkin kokemus Jumalassa lepäämisestä. Niihin lukeutuvat muun muassa seura­kunnan jumalanpalvelusten seu­raaminen lomamatkalta Perisco­pen kautta sekä ylistys- ja rukous­hetket ystävien kanssa Välimeren rannalla.

 

Erään kesän Espanjan-matkalla Jumala yllätti täysin odottamatta.

 

– Vietimme päivää pienessä kaupungissa, joka ei mitenkään huokunut kristillisyyttä. Täysin siihen miljööseen poikkeavas­ti iso, usean sadan ihmisen jouk­ko saapui evankelioimaan aluetta. He tulivat kaupunkiin ylistäen ja marssien pääkatua pitkin ja toivat tullessaan vahvan Pyhän Hengen läsnäolon. Se lähestyi rintamana ihmisten mukana, ja kun se saa­vutti meidät seisoessamme kadun varrella, katselimme toisiamme ja kyyneleet valuen yhdyimme tuo­hon tunnelmaan. Kaikkien yllä­tykseksi saimme osallistua hen­gelliseen tilaisuuteen torilla mui­den uskovien kanssa. Kokemus oli kuin konsanaan taivaassa!

 

– Jään odottamaan innolla tätä kesää, miten taivaan Isä yllättää. Olen huomannut, että kun vain rohkeasti antaa ajastaan Juma­lalle, hän haluaa siunata ja roh­kaista. Taivaan Iskä ei ole lomal­la, Pyykkönen rohkaisee.

 

 

Ruut Ahonen