Kenestähän tässä on puhe?

Seisoin eläköitymisjuhlassani kuin presidentti kauniin vaimoni rinnalla. Loputtomalta tuntuva halausjono kiemurteli edessäni näkymättömiin. Herkkupöydän jälkeen alkoi mukaansatempaava ohjelma.

Aikani kauniita puheita kuunneltuani minulla heräsi epäilys, kenestähän täällä oikein puhutaan. En ollut tunnistaa itseäni! Oli suuri kunnia saada pitää vieraana juuri näitä ihmisiä laskiessani paimenen valjaat ja siirtyessäni uuteen elämänvaiheeseen. Itse asiassa nämä hyvät ystäväni ansaitsevat kuulla muutaman rehellisen rohkaisun sanan.

Koska en ehtinyt kysyä lupaa puhujien nimen käyttöön, käytän vain nimitystä ”eräs heistä”.

Eräs heistä on suuresti arvostamani maailman- ja euroopanmestari, jossa on nöyryyttä, lujuutta ja kyky asettua heikon puolelle – presidenttiainesta. Eräs heistä on suoraryhtinen ja komea herrasmies, ”minun nuoreni” 1980-luvun Varkauden nuorisopastoriajalta. Häntä ihailen nykyään väkevänä evankelistana. Eräs heistä on Suomen hauskin – samalla vakavailmeisin – lääninrovasti, huippuhyvä Facebook-kaverini. Erään heistä, nuorekkaan kirkkoherran, kanssa kerran seisoimme iltayöllä Maaningan kirkon vieressä rukoillen ja siunaten toisiamme. Eräät heistä, kaksi upeaa naispappia, yllättivät minut täysin. Toisen heistä olin jo tavannut, toisen vasta ensimmäistä kertaa. He eivät tulleet tyhjin käsin, vaan kädet täynnä rakkautta.

Eräs heistä, monilahjakas ex-opettaja-muusikko-toimittajaevankelista-radio- ja tv-toimittaja-saunakaverini, on lukuisia kertoja jaksanut kuunnella huoliani. Eräs heistä, jolla on sama naurugeeni kuin minulla, on henkireikä arjen tunkkaisuutta ja tuskaisuutta vastaan. Eräs heistä, virtuoosimainen ”pohojalaanen” Sana-Seppo, on rohkaissut minua kenties eniten 27 vuoden kirjailijaurallani. Eräs heistä on kolmesti Suomen parhaaksi valitun paikallislehden ”piätoemittaja”, jonka kanssa käyn kisaa ukkiudessa; minä johdan 5–3.

Erään heistä olen saanut kastaa, siunata avioliittoon ja opastaa uskontiellä eteenpäin. Hän palvelee nuorisopastorina seurakunnassamme, ja olen ylpeä hänen hengellisestä kasvustaan. Eräs heistä, Saalem-seurakunnan pastori, yllätti minut kirjani tekovaiheessa lähettämällä erittäin rohkaisevan viestin, joka päätyi hänen luvallaan Avoimella sydämellä -teokseeni. Hän ajoi juhlaani, yhteensä lähes tuhat kilomeriä! Olen sanaton tämän veljen ystävyydestä.

Eräältä heistä, uskolliselta lähettitoveriltani Itävallan-vuosilta, olen oppinut, että hengen ja voiman osoittaminen näkyy kärsivällisyydessä ja vaatimattomuudessa. Eräs heistä osoittautui mestarilliseksi sanansäilän käyttäjäksi Dek-Kari, Pok-Kari ja Un-Kari -käännöstaidoillaan. Eräs heistä on monissa vesissä keitetty johtaja, johon olen oppinut luottamaan kaikessa, myös vanhimmiston puheenjohtajuudessa.

Eräät heistä ovat ystävämme sukulaiskansan parista 15 vuoden ajalta. Heillä on rakastava sydän, ja he ovat olleet ”henkivakuutuksemme” maassa, jonne tähyämme lähetystyöhön. Erään heistä kanssa koen sydämessäni erilaisen isyyden tuntoja ja taisteluja bonuspoikiemme puolesta.

Eräältä heistä kerran 33 vuotta sitten kysyin: "Mitäs olisit mieltä sellaisesta asiasta, jos sinun ja minun lapset olisivat tulevaisuudessa sisaruksia keskenään?" Onneksi kysyin, koska tänään meillä on heitä neljä.

Yli kaiken olen kuitenkin kiitollinen Eräälle, jonka veren ansiosta saan elää.


Kari Honkanen