”Keittiö on paras paikka lukea Raamattua aamuisin”

Anneli Karras on eläkkeellä oleva helsinkiläinen seurakunta-aktiivi, joka teki pitkän työuran Fidan humanitaarisen avun päällikkönä. Vapaa-ajalla hän on toiminut muun  muassa Hyvä Sanoma ry:n vammaispalvelun yhdyshenkilönä.

En ikinä unohda sitä kevättä, kun tajusin, etten pääsisi taivaaseen, jos kuolisin. Meni kuitenkin muutama kuukausi ennen kuin rukouksiini vastattiin ja Jeesus tuli sydämeeni.

Keittiössä on aamuisin paras paikka lukea Raamattua. Siellä voi myös mainiosti kuunnella hengellisiä ohjelmia tai lauluja samalla, kun kokkaa tai tiskaa.

Jos saisin tehdä jotakin toisin, olisin jälleen se 15-vuotias, joka kuuntelee totisena rippipapin puhetta eräänä huhtikuun iltana Pakilan kirkossa. Sen puheen vaikutuksesta lähtisin seuraamaan Jeesusta – toisin kuin sinä iltana tapahtui. Onnekseni sain saman  kutsun uudelleen vuosia myöhemmin.

Valtion kehitysyhteistyöleikkaukset osuivat hyvin haavoittuviin kohteisiin: niihin tuhansiin, jotka jäävät ilman toivoa muutoksen mahdollisuudesta kohdemaissaan, ja niihin, jotka tarvitsisivat välitöntä apua kriisien keskellä. Oma kehitysyhteistyöjärjestömme Fida on ollut työn laadukas ammattilainen. Leikkaukset vaikuttivat siihen raskaasti, mutta toivon, että Fidassa kestetään nämä vaikeat ajat ja säilytetään kipinä tehdä hyvää.

Kun kaipaan piristystä, siihen auttavat ystävän puhelinsoitto, kävelylenkki ulkona, pihatyöt, Raamatun lause tai joku muu senhetkiseen tilanteeseen sopiva asia.

Ahdistun, kun kuulen epäoikeudenmukaisuudesta ja kaltoinkohtelusta, kohdistuupa se mihin ikäryhmään tahansa täällä kotimaassa tai ulkomailla.

Parhaat lapsuusmuistoni ovat maalta, jossa vietimme veljeni kanssa lomia isovanhempien luona. Maalaistalossa riitti kaupunkilaislapsille monenlaista puuhaa. Parasta olivat kuitenkin serkkujen kanssa uinti, pallopelit, hiihto ja kelkalla laskettelu.

Vammaisten yhdenvertaisten oikeuksien on tärkeä toteutua myös seurakunnissa. Haluan nähdä, että seurakuntamme ovat saavutettavia ja vammaiset henkilöt palvelevat ja toteuttavat omaa kutsumustaan niiden keskellä. Arvostan heidän osuuttaan ja asiantuntemustaan seurakuntien muuttamisessa vammaisystävällisemmiksi.

Armolahjat on tarkoitettu meidän aikaamme varten. Karismaattisuus on armolahjojen runsautta ja Pyhän Hengen osallisuutta. Tätä kaipaan seurakuntiimme. Kaikilla Jeesuksen seuraajilla on mahdollisuus pyytää sekä armolahjoja että rohkeutta käyttää niitä.

Seurakunta on rakas! Olen kiitollinen omasta kotiseurakunnastani Saalemista.

Parasta Helsingissä on sen tuttuus ja turvallisuus. Se sykkii elämää ja tarjoaa myös monenlaisia mahdollisuuksia hengellisen kentän etsijöille ja toisaalta työntekijöille löytää nämä etsijät.

Viimeksi kiitin Jumalaa aurinkoisista päivistä, jotta maanviljelijät pääsevät sadonkorjuuseen.

Jeesus on parasta, mitä elämässäni on. Hänen kauttaan olen saanut myös paljon sellaista, josta en olisi voinut uneksiakaan.