Tansaniassa lapsuutensa viettänyt Mika Karjalainen on kotiutunut Savoon. Suomalaisessa kulttuurissa hän arvostaa erityisesti ihmisten rehellisyyttä ja vaatimattomuutta.
Työskentelen projektiassistenttina sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisen asiantuntijayrityksessä.
Lähetystyöntekijöiden lapsena olen saanut muuttaa paljon ja nähdä maailmaa oman maan ja kulttuurin ulkopuolella.
Afrikka on maanosa, jossa rikkaus ja äärimmäinen köyhyys kohtaavat.
Parhaita muistoja Tansaniasta ovat reissut maan kauniissa luonnossa perheen kanssa.
Minua ilahduttaa, kun asiat sujuvat niin kuin on suunniteltu.
Minua surettaa, kun haluaisin auttaa mutta en pysty.
Tapasin vaimoni Tuijan YC-nuortentapahtumassa, ja siitä vuoden kuluttua aloitimme seurustelun.
Parisuhteessa olen oppinut, että pelkkä kuuntelu voi riittää.
Kalakukko on Kuopion lahja maailmalle.
Seurakunnassa palvelen vanhimmistokokelaana, missiotoimikunnassa, Kairos-kursseilla, maahanmuuttajatyössä, musiikissa ja pyhäkoulutyössä.
Luonteeltani olen rauhallinen, luotettava ja määrätietoinen.
Huumori on asia, jota tarvitaan lähetyskentällä. Usein! Ja paljon!
Rukoilen saavuttamattomien kansojen puolesta.
Sukupolvien välinen kunnioitus ja vuoropuhelu luovat vahvan yhteyden.
Kielitaito on hyödyllinen mutta ei välttämätön.
Kairos-kurssi kannattaa käydä, koska se avaa aivan uuden maailman Jumalan missioon ja auttaa löytämään oman paikan Jumalan mahtavassa suunnitelmassa.
Harrastan musiikin soittamista ja liikuntaa.
Iso Kirja on minulle tärkeä paikka, koska olen viettänyt siellä monta juhannusta, käynyt lyhytaikaisiin lähetystehtäviin valmentavan TAE-kurssin ja tavannut siellä vaimoni ensimmäisen kerran.
En koskaan unohda hääpäivää, siitä se huuto syntyisi.
Minuun vaikutuksen tehnyt elokuva on Onnen potkuja (The Pursuit of Happyness). Se osoittaa, että koskaan ei pidä luopua toivosta ja lopussa yritteliäisyys palkitaan.
Jeesus on lähellä niitä, joilla on särjetty sydän ja murtunut mieli.