Juhani Salminen in memoriam

Juhani Antero Salminen menehtyi varhain maanantaiaamuna 5. joulukuuta 2016 Honkaharjun palvelutalossa Kokkolassa.

Juhani syntyi 26.10.1933 Uudessakaupungissa. Hän muutti vanhempiensa mukana Rovaniemelle, josta joutui myöhemmin lähtemään sotaa pakoon.

Juhanin elämä oli päättyä sodan aikana Rovaniemellä. Hän oli äidin kanssa liikkeellä, kun sireenit alkoivat soida. He juoksivat läheisen puun alle turvaa hakien. Yht´äkkiä siihen ilmestyi mies, joka vei heidät kädestä pitäen pikavauhtia läheiseen pommisuojaan. Ulos tullessaan he eivät nähneet enää puuta, oli vain iso kuoppa, johon vihollisen pommi oli suoraan osunut. Juhanin aika ei ollut vielä lähteä, vaan Jumala oli suunnitellut hänen varalleen jotain muuta.

Vanhemmat, Einar ja Kitti Salminen, tulivat 1950-luvun taitteessa uskoon. Myös Juhani tuli uskoon ja hänet kastettiin Turun Smyrna-seurakunnassa. Sen jälkeen hän oli Varsinais-Suomen telttamestarina toimien muun muassa Heikki Lahden ja Arvid Böhmin kanssa.

Juhani kävi raamattukoulun Kokkolassa 1952. Raamattukoulun yhtenä aiheena oli paasto ja sen merkitys hengellisessä työssä. Kaikkien piti paastota yksi päivä. Nälkä yllätti nuoren miehen, ja hän söi salassa Sisu-pastilleja jaksaakseen paastota päivän loppuun.

Kokkolasta Juhanin tie vei Lappiin, jossa hän kiersi evankelistana Uuno Suopangin kanssa Kittilän ja Sodankylän alueilla. He hiihtivät pitkiä matkoja Uunolla haitari ja Juhanilla kitara selässään. Ilta illan jälkeen pirtit ja mökit täyttyivät kuulijoista. Oli helppo saarnata janoisille ihmisille evankeliumin sanomaa.

Yöt Juhani nukkui pirtin lattioilla makuupussissa, kun ei pitkänä miehenä mahtunut lappilaisten lyhyisiin sänkyihin. Samalla hän säästyi luteiden ja syöpäläisten puremilta, joita patjoissa kuhisi. Vieläkin jotkut vanhemmat Lapin ihmiset muistavat nuo ajat ja kaksi innokasta saarnamiestä.

Armeijassa Juhani kieltäytyi palvelemasta aseellisena ja puvullisena, ja pitkien kuulustelujen jälkeen hän pääsi Helsinkiin suorittamaan siviilipalvelusta. Siellä ollessa hänen uskonelämänsä hiipui.

Valmistuttuaan merkonomiksi Rovaniemen kauppaopistosta vuonna 1957 Juhani avioitui Maija Vesterisen kanssa ja suoritti myöhemmin mittavan työuran auto- ja kuljetusalalla.

Muutettuaan Rovaniemeltä Imatran kautta Lappeenrantaan Juhani toimi vuosia Saimaan Osuus-Auton ja Saimaan Auto Oy:n toimitusjohtajana. Sen lisäksi hän oli lukuisissa linja-autoalan järjestöissä luottamus- ja asiantuntijajäsenenä ja nautti alan yrittäjien suurta luottamusta. Juhani toimi Suomen Linja-autoliiton hallituksen jäsenenä sekä hallituksen varapuheenjohtajana useiden vuosien ajan. Lisäksi hän oli liiton hallituksen työvaliokunnan jäsen ja vakuutusyhtiö Yrittäjä-Fennian hallituksen jäsen. Vuonna 1985 Juhani siirtyi Espoon Auto Oy:n toimitusjohtajaksi.

Kaikkien näiden vuosien aikana äidin ja isän rukoukset seurasivat ja kantoivat tuhlaajapoikaa ja hänen perhettään, joka oli kasvanut neljällä lapsella. Syksyllä 1975 rukouksiin vastattiin, kun koko kuusihenkinen perhe tuli muutaman viikon sisällä uskoon. Vaimo Maija ja lapset Pekka, Riitta, Eija ja Anne yhdessä isän kanssa löysivät elämänsä parhaimman asian, Jeesuksen.

Juhani jätti jälkeensä tärkeän hengellisen perinnön, joka on koitunut siunaukseksi aina kolmanteen polveen saakka. Hänellä on neljä lasta, seitsemän lastenlasta ja 12 lastenlastenlasta. Uskoon tulon yhteydessä Jumala myös paransi hänet kauan vaivanneesta ja kivuliaasta maha- ja pohjukaissuolihaavasta.

Vaimonsa Maijan kuoleman jälkeen Juhani muutti takaisin Lappeenrantaan. Siellä hän avioitui lähetystyöntekijä Raija Nakarin kanssa 1988. Yhdessä he toimivat lähetys-, kirjallisuus- ja humanitäärisessä työssä Kiinassa, Venäjällä ja Eestissä.

Näiden vuosien aikana Juhani ja Raija kokivat ja näkivät Jumalan suuria ihmeitä. Erään kerran Kiinan raamattutyössä Jumala teki Juhanin jopa näkymättömäksi kiperässä tilanteessa, kun piti saada erikoiserä Raamattuja maahan.

Eestiin, Venäjälle ja Baltian maihin he veivät Raamattujen lisäksi ruoka-apua, sairaalatarvikkeita, lääkkeitä, vaatteita ja muuta avustusta. Kerran oli lastina venäjänkielisiä Niilo Yli-Vainion kirjasia 300 000 kappaletta. Vuosien päästä Juhani ja Raija matkustivat Kiinan raamattutyön merkeissä Venäjän Kaukoitään, Habarovskiin, missä he näkivät kyseisiä kirjoja. Paikallinen seurakunta oli jakanut niitä, ja useita ihmisiä oli tullut uskoon ja täyttynyt Pyhällä Hengellä. Oli ihana nähdä, kuinka Jumalan sana oli levinnyt ja menestynyt.

Salmiset asuivat myös pari vuotta Espanjassa ja saivat olla mukana Marokkoon suunnatussa raamattutyössä. Suomessa ollessaan he asuivat Savitaipaleella toimien seurakunnan työntekijöinä.

Juhani oli perustamassa Suomen Helluntaikansa ry:tä ja toimi sen hallituksen jäsenenä. Lukuisat olivat ne kokousmatkat, joilla hän yhdessä Raijan kanssa kulki julistaen ja opettaen Jumalan sanaa. Hän oli luonteeltaan iloinen, seurallinen, auttavainen, rehellinen, oikeudenmukainen ja suoraselkäinen mies, joka ei tinkinyt totuudesta.

Vuonna 2010 Salmiset muuttivat Lappeenrannasta Kokkolaan, jossa Juhanilla todettiin muutama vuosi sitten Alzheimerin tauti. Raija toimi omaishoitajana vuoden päivät, kunnes Juhani siirtyi palvelutaloon tammikuun alussa 2016. Se muodostui hänen viimeiseksi pastoraalipaikakseen. Siellä hän todisti päivittäin Jeesuksesta, rukoili ja puhui kielillä, siunasi hoitajia ja asukkaita. Valoisa ja iloinen olemus säilyi loppuun asti.

Marraskuun lopulla kunto heikkeni, munuaiset väsyivät ja loppuivat. Lähtö oli nopea ja kaunis. Juhanin kilvoitus päättyi, ja hän pääsi kaipaamaansa lepoon nukkuen levollisesti ja rauhallisesti pois läheisten läsnäollessa.

Rakas Jussini, kiitos yhteisestä elämästä, jonka sain 28 vuotta jakaa kanssasi. Elämämme oli suuri ja ihana seikkailu Jumalan johdatuksessa ja huolenpidossa. Olit niin rakas, turvallinen ja luotettava puoliso, ystävä ja työtoveri. Minulla on ikävä sinua.


Vaimosi Raija


51

Ristin Voiton verkkosisältö nyt Ajassa-lehdessä – diginäköislehti päivittyy toistaiseksi tutulle paikalle ristinvoitto.fi:hin
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan