”Jokainen lapsi ansaitsee aikuisen huomion” – Minna Bäckroos haluaisi, että lapsilla ja vanhemmilla olisi enemmän yhteistä aikaa

Löysin kutsumukseni lasten parista jo nuorena seurakunnan lapsityön kautta. Lasten kanssa on kivaa! 

Parasta työssäni lastensairaanhoitajana ovat aidot kohtaamiset. Se, kun haava tulee hoidettua ja tyytyväinen perhe lähtee kotiin. Onnistumisen tunne, kun panee kaiken luovuutensa peliin ja hankala toimenpide saadaan tehtyä. 

Työssäni näen, miten lasten henkinen pahoinvointi on lisääntynyt 10 viime vuoden aikana räjähdysmäisesti. Korona-aika on vain jäävuoren huippu. Toisaalta on myös paljon hyvinvoivia lapsia. 

Lasten suurin tarve on aikuisten läsnäolo. Yksi lempiajatuksiani on, että lapset tavaavat sanan ”rakkaus” näin: A-I-K-A. Jokainen lapsi ansaitsee, että joku aikuinen on kiinnostunut hänestä. Jos saisin muuttaa yhden asian yhteiskunnassa, kaikenikäisten lasten vanhemmat tekisivät enimmillään 75 prosentin työaikaa ja ylimääräinen aika sijoitettaisiin lapsiin. 

Pidän Minttukirkolla avointa iltapäivätoimintaa yhteistyössä lähikoulun kanssa. Suurimmalla osalla läksykerhossa käyvistä ei ole aiempaa kontaktia seurakuntaan. Paras palaute on, kun lapset tulevat halaamaan. Vanhemmat sanovat, että lapset viihtyvät hyvin ja toiminta on lapsilähtöistä ja turvallista. 

Seurakuntien kannattaisi miettiä, miten tukea oman alueen lapsiperheitä. Seurakunnilla on paljon annettavaa: tilat, turvalliset aikuiset, kokemus ja paras sanoma. Jokaiselle ikäluokalle pitää kertoa erikseen Jumalan rakkaudesta. Lapsille evankeliumi ei ole mikään ”vanha juttu”. 

Ystävät merkitsevät tukiverkkoa, joka ei petä. Tykkään ilahduttaa ystäviäni joskus korteilla tai pienillä yllätyksillä. Luksusta on viikonloppu ystäväporukalla. 

Rentoudun juomalla yksin teetä, kun talo hiljenee, lähtemällä lenkille tai puhumalla ystävän kanssa puhelimessa. 

Jeesus merkitsee minulle turvaa tässä elämässä ja ikuisuudessa.