”Jeesus on ykkösasia”

Kuopiolaissyntyinen Anja Akujärvi on eläkkeellä oleva laboratoriohoitaja, lintuharrastaja ja Ivalon helluntaiseurakunnan hallituksen puheenjohtaja. Perheeseen kuuluvat aviomies, kolme aikuista lasta ja lastenlapsia. Keskiviikkoisin Akujärven voi bongata seurakunnan kirpputorilta.

Kun kaipaan piristystä, hyppään autoon ja lähden linturetkelle. Kameran otan mukaan: lintujen kuvaaminen on tämänhetkinen ykkösharrastukseni. Linnut ovat kauniita, ja niitä on kiva seurata.

Viime päivinä olen rukoillut eniten sitä, että oppisin kuuntelemaan, mitä Jumalalla on asiaa – ja että jaksaisin viipyä hänen edessään niin kauan, että kuulisin.

Viimeksi suutuin luultavasti aviomiehelle. Olen nykyään hidas suuttumaan, enkä edes muista, milloin suutuin viimeksi. Yleisesti olen positiivinen luonteeltani ja näen asioissa ja ihmisissä myönteiset puolet.

Kadun sitä, että en tullut uskoon nuorempana; olin yli 30-vuotias, kun tulin uskoon.

Muuta en osaa sanoa katuvani. Toki olen välillä lyönyt päätäni seinään eri elämäntilanteissa, mutta en tiedä, osaisinko silti tehdä mitään toisin.

Hengellinen kokemus, jota en unohda, oli uskoon tulemiseni. Se oli kokemuksena ehkä vielä voimakkaampi kuin ensimmäinen Pyhällä Hengellä täyttyminen. Vapauden tunne, joka seurasi sitä, kun minulle julistettiin synnit anteeksi, oli niin voimakas. Tuntui, että olin saanut jotakin, jota olin todella kaivannut.

Lappiin minut toi työpaikka. Kun valmistuin, toinen kahdesta tarjolla olevista työpaikasta oli Kittilässä ja valitsin sen. Enkä ole katunut. Tästä on tullut kotiseutuni, vaikka välillä napisenkin kylmyyttä.

Vain harvat ystävistänikään tietävät, että nukun villasukat jalassa. Kun vanhin poikani oli aikoinaan seurakunnan lastenleirillä, hän toi siellä julki äitinsä salaisuuden: äiti katselee televisiosta poliisisarjoja. Neiti Marplea tulee edelleen nykyään joskus katsottua.

Eläkeläisen suurin ilo on vapaus: saa tehdä, mitä itse haluaa, eikä kukaan komenna. Suurin suru on se, että kaikki läheiset eivät ole uskossa. Se on ikuinen rukousaihe.

Jos voisin muuttaa yhden asian suomalaisseurakunnissa, se olisi se, että kunnioittaisimme enemmän toisia uskovia riippumatta siitä, mihin kirkkokuntaan tai herätysliikkeeseen he kuuluvat.

Jeesus on auktoriteetti ja pelastuksen lähde. Ykkösasia. Välillä kaipaan sitä, että voisin myös nähdä hänet; tuntuu, että rukouksen kohdistaminen olisi helpompaa, jos näkisi, kenelle puhuu.

Heikki Salmela