En koskaan unohda hetkeä, jolloin tyttäremme syntyi. Runsas vuosi pienen ihmisen kanssa on ollut täynnä valtavan merkittäviä hetkiä, yhteistä oppimista, riemua ja välillä toki väsymystä. Elämä on tiivistynyt.
Kun kaipaan piristystä, kitaransoitto auttaa usein.
Lapsuuden haaveammattini oli sotilas, koska en silloin tainnut ymmärtää kivusta ja kärsimyksestä paljoakaan. Päädyin siviilipalvelukseen.
Kun katson peiliin, näen kasvot Juudaksen… Nämä sanat ovat Anna-Mari Kaskisen laulusta, joka soi, kun murtunut Juudas poistuu lavalta Ihmisen poika -näytelmässä. Ajatus on minulle tärkeä: minulla ei ole varaa tuomita, koska itsekin elän vain armosta.
Jeesuksen näytteleminen on ollut suuri haaste. Minua on auttanut ajatus siitä, että meidät kaikki on luotu Jumalan kuviksi: minä voin antaa oman persoonani käytettäväksi. Pyhä Henki tekee loput.
Teatterityössä minua innostaa erityisesti erilaisten näkökulmien ja lähestymistapojen rikkaus. On myös todella hienoa nähdä vapaaehtoisten löytävän täysin uusia kykyjä.
Jos pitäisi aloittaa jokin uusi ura, se voisi olla opetusalalla. Minusta on hienoa nähdä uuden oppimisen iloa.
Jos saisin ohjata elokuvan, se varmaankin kertoisi suomalaisesta big band -musiikista, koska olisi mukava syventyä taas opiskeluaikojen kiinnostuksenkohteeseen.
Rakastan keskustella armosta, koska huomaan sitä jatkuvasti itse tarvitsevani.
Rukoilen, että pääsiäisen näytelmät voisivat konkretisoida mahdollisimman monelle Jeesuksen meidän puolestamme antamaa uhria ja sen merkitystä: hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.
Jeesus merkitsee minulle turvaa ja rauhaa. Hänen puoleensa voi aina kääntyä tietäen, että ei tule hylätyksi.
Ihmisen poika -näytelmä Vivamon Raamattukylässä Lohjalla pääsiäisviikolla. Esitysajat ja liput:
Anssi Tiittanen