Rakennusyrittäjä Esko Mäkelä odotteli 20-vuotiasta
poikaansa Jania aamulla työkohteeseen Kannukseen.
Elettiin maaliskuuta 1994.
–
Mennään katsomaan, mikä Jania
viivyttää, yksi työntekijöistä ehdotti
huolestunut ilme kasvoillaan, kuin
jotain vakavaa aavistaen.
Työt
päätettiin aloittaa, kuten monena
aamuna ennenkin. Ehkä
Jani oli sairastunut. Kohta hän
varmaan saapuisi.
Elettiin
aikaa ennen kännyköitä, eikä
vasta viitisen viikkoa aiemmin avioituneen
nuorenparin kotona
Himangalla vielä ollut lankapuhelinta,
jotta pojan voinnin olisi
voinut tarkistaa.
Päivä
kului, Jania ei näkynyt. Illan
suussa kotona puhelin soi.
–
Teidän poikanne Jani Mäkelä sekä
hänen vaimonsa Johanna ovat
menehtyneet tulipalossa, Esko
Mäkelä muistaa kuolinviestin vieläkin
sanasta sanaan.
Kriisi
vei uskon äärelle
Esko
Mäkelä oli itse 21-vuotias, kun
Jani vuonna 1974 syntyi. Sanni-äiti
oli 19-vuotias. Nuori perhe
asui Kälviällä.
–
Jani oli pienestä pitäen kiltti, mutta
tiesi mitä halusi, Esko muistelee
hymyillen.
Jo
hiekkalaatikolla hän osoitti johtajan
ominaisuuksia.
–
Pikkuveli Toni ja kaverit kertoivat,
että kyllä Jani oli aina pomo.
Reilu poika kuitenkin.
Janin
ollessa viisivuotias isä luki
jälleen kerran illalla pojille lastenraamattua,
joka oli poikien lempikirja.
Sitten
Jani kysyi isältä kysymyksen, joka
pysäytti. ”Isi, oletko sinä
vielä jatkossakin meidän isi?
Äiti sanoi, että me muutetaan pois.”
Pieni
poika oli aistinut ja kuullut, että
Mäkelöiden perheen yllä oli
alkanut leijailla avioeron uhka.
–
Vika oli minussa. Olin aina töissä
tai muuten vaan poissa. Kaikki
asiat menivät perheen edelle.
Isä
ehdotti, että rukoillaanko, että
Jeesus auttaisi. Esko ei ollut uskossa.
Lapsuudessa koettu usko oli
vuosien saatossa molemmilla vanhemmilla
haihtunut johonkin.
Sängyn
viereen poikiensa kanssa polvistunut
isä lupasi Jumalalle, että
jos Sanni tulisi uskoon, hänkin
olisi valmis mihin tahansa ratkaisuun.
Kului
vielä vuosi, ja Sanni tuli uskoon
eräänä talvisena iltana iltakokouksessa Kälviällä.
Viikon kuluttua
tästä Esko lunasti lupauksensa ja
lähti seuraamaan Jeesusta.
Pienempien
esikuva
Muutos
perheessä oli kokonaisvaltainen. Esko
ja Sanni alkoivat palvella
seurakuntaa eri työmuodoissa, ja
Jani, Toni ja pikkuveli
Samu kasvoivat
vahvaan uskoon. 1980-luvun
herätyksen aika kosketti
Kälviää voimakkaasti. Helluntaiseurakunta
kasvoi yhdeksi maan
suurimmista maalaisseurakunnista. Lapsia
ja nuoria oli
valtavasti.
Mäkelöillä
pidettiin muun muassa mikroautokerhoa,
joka kokosi paljon
alueen poikia. Nuoreksi mieheksi
varttunut Jani rassasi
autoja ja opasti poikia. Koneet
ja laitteet olivat kiinnostaneet häntä
pienestä pitäen, ja Jani
viihtyi hallilla isän kanssa.
Nuoresta
alkaen LVI-alan yrittäjänä toiminut
Esko Mäkelä toimi 1980-luvulla
autokauppiaana ja
siirtyi myöhemmin rakennusalan yrittäjäksi,
mikä on jatkunut näihin
päiviin.
Hiljaiset
seinät
Esko
suuntasi seuraavana päivänä Janin
ja Johannan kohtalon näyttämöksi
päätyneelle vanhalle hirsitalolle,
joka nyt soi mustuneena surullista
hiljaisuutta lumisessa
maisemassa. Palon alkulähde
oli ilmeisesti kodinhoitohuoneen rikkinäinen
lämpöpatteri.
Johanna
oli edellispäivänä siunattu
seurakuntaan Kälviällä. Viimeisenä
iltana he kävivät tervehtimässä Johannan
enoa tämän huoltoasemalla.
Naapureiden mukaan
valot talolla olivat sammuneet
puolen yön aikaan.
Tutkinnassa
arvioitiin, että pariskunta oli
herännyt noin puoli kuuden
aikaan lumiauran kolinaan ja
huomannut savun ja hapenpuutteen. Jani
oli avannut makuuhuoneen
oven, jolloin kytevä palo
sai happea ja tuli iskeytyi räjähdysmäisesti
päin nuorta miestä.
Johanna oli vielä yrittänyt rikkoa
ikkunaa jakkaralla, mutta
oli tuupertunut lattialle.
Päivän
valjetessa naapurit huomasivat,
että talolta nousi savua. Savusukeltajat
löysivät nuoren parin.
–
On lohdullista ja toisaalta kauheaa,
että saimme Sannin kanssa
onnettomuudesta varoituksen noin
viikkoa aiemmin, Esko
muistelee.
–
Meidät valtasi kova kuolemantuska. Yritimme
taivutella, etteivät
he muuttaisi siihen taloon, mutta
Jani ja Johanna tietysti halusivat
olla itsenäisiä ja rakentaa
omaa elämäänsä.
–
Jani oli silloinkin määrätietoinen, omillaan
pärjäävä. Hän ei halunnut
muuttoapuakaan.
Oikeudentuntoinen
poika
Hautajaisista
muodostui suuri tapahtuma.
Saattoväki ei meinannut sopia
Kälviän helluntaiseurakunnan saliin.
Kun arkut kannettiin
ulos, nuoret muodostivat pitkän
kunniakujan ulos asti.
Tapaus
järkytti koko paikkakuntaa. Kun
hautausautot lipuivat kylällä,
ihmiset ja autot pysähtyivät kunnioittamaan.
Mäkelöillä
kävi lähipäivinä paljon
suruväkeä. Vanhempien kuva
Janista rotevana, ahkerana ja
oikeudentuntoisena poikana sai
vahvistusta ihmisten muistellessa.
Ammattikoulun
opettaja muisti
Janin oman ikäluokkansa parhaana
opiskelijana. Naapurin poika
tuli itkien kertomaan, kuinka
koulukiusaaminen oli aikanaan
loppunut siihen, kun Jani oli ilmoittanut, että tämä poika
on minun kaverini, häneen ei
kosketa.
Eskolta
katosivat voimat jatkaa töitä.
Ystävä Reijo Ruotsalainen hoiti
työmaita eteenpäin, kunnes
isä pääsisi jotenkuten jaloilleen.
”Herra
antoi, Herra otti”
Esko
teki surutyötään työmailla. Hän
jutteli Janille ja koki tämän yhä
olevan lähellä.
–
Kyselin, miten hänen mielestään tämä
ja tämä kohta pitäisi tehdä.
Janilla oli silmää ja kädentaitoa. Unelmana
hänellä oli opiskella
rakennusarkkitehdiksi, Esko
muistelee.
Kotona
on muistona Janista tämän
tekemiä huonekaluja. Niistä
näkee, kuinka hänellä on
ollut taiteellista silmää. Autotallissa on
hitaasti etenevänä projektina
vuosimallin 1981 Opel Manta,
jonka isä ja poika ehtivät aloittaa
yhdessä. Sitä isä työsti surun
vuosina eteenpäin, välillä itkien.
Esko
oli myös katkera. Hän huusi
Jumalalle ja kysyi, miksi Janin
piti kuolla.
–
Kyllä Jumala kestää sen, että olemme
hänelle vihaisia. Mutta siihen
katkeruuteen ei saa jäädä.
Hiljalleen
suru muuttui ikäväksi.
–
Olen onnellinen siitä, että meitä
perheenä valmistettiin tähän koettelemukseen.
Olemme kaikki
saaneet pysyä uskossa. Jumala
on ollut kaiken keskellä hyvä, Esko
Mäkelä sanoo.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...