”Isälle ei tarvitse suodattaa mitään”

Vahva muttei pelottava. Esirukoilija. Leikinlaskija. Sellainen isä on seinäjokelaisella psykoterapeutilla ja kirjailijalla Päivi Rinteellä. Mutta sanoissa ei ole kaikki.

– Isä ei mahdu yhteen virkkeeseen kokonsa eikä persoonansa puolesta, Rinne toteaa.

Hän tapaa 40 kilometrin päässä Isossakyrössä asuvaa isäänsä Seppo Rajamäkeä usein. Aikuisen tyttären ja isän välinen suhde muistuttaa jo paljon hyvää ystävyyttä. Seppo Rajamäki on toiminut vuosikymmenet helluntailiikkeessä pastorina ja muissa tehtävissä. Päivi Rinne arvostaa todella paljon isänsä kasvatus- ja keskustelutyyliä, johon hengellisyys nivoutuu luontevasti.

– Minua ja kolmea veljeäni ei ole pakotettu mihinkään muottiin tai maailmankatsomukseen vaan olemme itse saaneet tutkia asioita. Soitan nytkin isälle, kun haluan pohtia jotakin asiaa. Hän antaa tilaa omalle ajattelulle. Vaikka isä neuvoisikin, ei tule sellaista ajatusta, että pitäisi tehdä niin kuin hän sanoo.

Isän pastorin-työ näkyi Päivin lapsuudessa siinä, että Rajamäet muuttivat usein paikkakunnalta toiselle. Vain muutaman kerran isän työstä tuli paineita myös tyttären elämään. Tanssikilpailujuttu paikallislehdessä oli sellainen, josta Seppo Rajamäki joutui teiniikäiselle tyttärelleen jyrähtämään – pastorilta olisi siihen aikaan voinut mennä työpaikka alta tyttären tanssimisen vuoksi.

Isän jyrähdykset eivät ole olleet Rajamäen perheessä tabu, vaan niille on naurettu jälkeenpäin monet kerrat.

– Isä on myös pyytänyt anteeksi, Päivi Rinne kiittää.

– Pastorius oli teini-ikäiselle häpeä, mutta myöhemmin olen tajunnut, kuinka paljon isällä on ymmärrystä ihmisiä kohtaan kutsumuksensa ansiosta.

”Isin Empun” kunnioitus

Perheen ainoan tyttölapsen ja isän suhteessa on tietenkin aina ollut oma erityislaatunsa: Päivi on ollut ”isin Emppu”. Nyt aikuisena Päivi Rinne tunnistaa itsessään sen, ettei ole halunnut tuottaa isälle pettymyksiä. Se näkyi esimerkiksi parikymppisenä, kun Päiville tuli hengellinen kriisi ja hän mietti, haluaako olla helluntailainen tai edes uskossa.

– Juttelin asiasta muistaakseni enemmän äidin kuin isän kanssa, koska koin, että saattaisin loukata isää ja aiheuttaa hänelle surua.

Päivi avioitui ”ihan kersana”. Hän halusi Mikaelinsa kanssa naimisiin, vaikka isä oli kyllä puhunut koulutuksen ja työpaikan tärkeydestä ja murehtinut, etteivät hänen lapsensa joutuisi elämään sellaista köyhää elämää, jota hän itse oli lapsena joutunut kokemaan.

Ei Päivi sitten eräänä päivänä tunnustanutkaan vanhemmilleen nuoren perheen rahojen olevan niin loppu, että ainoa ruoka oli veteen keitetty mannapuuro. Kun tilanne tuli ilmi, vanhemmat tulivat kiireesti kaksi kassillista ruokaa mukanaan.

Päivi sanoo, että isä on antanut hänelle mallin hyvästä puolisosta.

– Hän on aina kohdellut äitiä tosi kauniisti ja muistanut merkkipäivät. Päivin mies viihtyy appiukkonsa kanssa erityisesti työn ääressä, vaikkapa laiturin teossa tai puita pilkkomassa.

Saa kysyä: ”Miksi?”

Päivi Rinne tietää isänsä ja äitinsä rukoilevan jälkikasvunsa puolesta. Perheessä on aina uskottu rukouksen voimaan, eivätkä vaikeat kokemukset ole katkeroittaneet Seppo-isää.

– Isällä on vahva luottamus Jumalaan olosuhteista huolimatta, mutta silti hän on aina painottanut, että Jumalalta voi kysellä myös, miksi jotakin raskasta tapahtuu.

– Isälle puhuessa minun ei tarvitse suodattaa mitään siivilän läpi. Koen, että voin täysin luottaa häneen ja että olemme tasaveroisia.

Seppo Rajamäen oman lapsuuden köyhyys ja aikuisiän kovat kokemukset, kuten lukuisiin leikkauksiin joutuminen, ovat tyttären mukaan vaikuttaneet niin, ettei hänen isänsä kävele kovin sydämin ohi kärsivien ihmisten.

– Huolimatta välillä rasittavuuteen asti yltyvästä tavastaan laskea leikkiä isä on myös tarpeen vaatiessa todella syvällinen.

Vuoden 2016 isänpäivän alla Seppo Rajamäki on jälleen toipumassa leikkauksesta. Päivi toivookin isälleen ensisijaisesti terveyttä sekä mielekkäitä eläkevuosia ja virkeyttä.

– Kutsumushan ei koskaan eläköidy. Toivon isän tekevän niitä asioita, mistä hän nauttii.

Tytär isästään, isä tyttärestään

Parasta?
Päivi: Huumori, luotettavuus, lämpö.
Seppo: Päivi on todella empaattinen ja luotettava ihminen sekä hyvä kuuntelija.

Mieleen jäänyt muisto
Päivi: Päällimmäisin on se, kun tämän jutun kuvaustilanteessa isä sanoi minulle: ”Olet kuin Prisman vihanneshyllyn bataatti.”
Seppo: Päivi oli alle kouluikäinen, kun kissamme jäi naapurin auton alle pihassa. Veljensä itkiessä hän sanoi: ”Minä ainakin otan Herran kirjan [Herramme tulee -laulukirjan] ja laulan.”

Kehitettävää?
Päivi: Vanhemmiten isä jää joskus omiin mietteisiinsä. Kun hänellä on vilkas mielikuvitus, hän saattaa kiirehtiä asiassa eteenpäin keskustelukumppaniaan nopeammin – tämän tunnistan kyllä itsessänikin.
Seppo: Ei tule mitään mieleen, mutta koska emme kukaan ole yli-ihmisiä, varmasti jotakin on.

Luonteenomaista?
Päivi: Pössöttäminen, kouhailu ja konhottaminen eli suomeksi leikinlasku.
Seppo: Päivi on ollut lapsesta asti tomera ja päättäväinen.



Päivi Rinne on kirjoittanut isästään teoksen Nauru pidentää isää – tuokiokuvia Seppo Rajamäen elämästä.


Anna Lehtinen