”Innostun Raamatusta yhä uudelleen”

Rakkain arkirutiinini on aa­mun neljä ärrää: rukous, Raa­mattu, reeni ja ruoka. Toisek­si rakkain on HAHA: Hankalat Asiat Heti Aamusta!

Ystäväni kuvailevat minua te­hokkaaksi tahtonaiseksi.

Työni on yhtä sotea. Olen toi­minut yksityisen sote-alan asi­antuntijana 20 vuotta ja tehnyt toimialalla 120 yrityskauppaa. Minusta ei koskaan pitänyt tul­la bisnesammattilaista. Isäni toivoi minusta pastoria tai dip­lomaattia. Opiskelin kasvatus­tieteitä ennen kuin päädyin lukemaan taloustieteitä. Tiedän Jumalan johdattaneen minua työelämässä hyvin selkeästi. Ta­paan erittäin menestyviä ihmi­siä ja tiedän, ettei mikään mää­rä ulkoista menestystä tyydytä luodun kaipuuta Luojansa luo.

Kristittynä toivoisin voivani suoraan tai välillisesti lisätä tai­vaaseen matkalla olevien määrää.

IK-opisto on pitkäaikainen tut­tavuus. Koin aikoinaan huonoa omaatuntoa, kun en vanhimmistoveljen tyttärenä lähtenyt opiskelemaan sinne edes pe­ruskurssia. Nykyään suhde IK-opistoon on muuttunut halli­tusjäsenyyden myötä vahvaksi. On tärkeää turvata herätysliik­keen oman raamattukoulun tu­levaisuus sillä tiedolla ja uskol­la, jota meille on suotu.

Liikkuminen on kuulunut ar­keeni lapsesta lähtien. Rakastan juoksemista aamuin illoin.

Juhannuskonferenssi on mi­nulle kesän ehdoton juttu. Tä­män perinteen olen halunnut siirtää myös tyttärelleni. Ei ole kesää ilman ”konffaa”. Olen iloi­nen, että aluetta hyödyntävät nykyään myös lestadiolaiset omissa seuroissaan.

Raamattu on kirja, jonka luen kertaalleen joka vuosi. Kirjoitin 11-vuotiaana lastenleirillä Raa­mattuni sisäkanteen ohjeen: ”Varjele hyvä tapa, niin se varje­lee sinut!” Tätä periaatetta olen noudattanut lukien Raamattua aamuisin edes yhden jakeen myös silloin, kun usko on ollut kovin vähissä. Luen Raamattua välillä kronologisesti, välillä tee­moittain ja välillä eri käännök­siä ja selitysteoksia vertaillen.

Arvostan suoraselkäistä ja rat­kaisukeskeistä toimintaa erityi­sesti vaikeissa tilanteissa.

Jeesus kantoi kaikki taakkam­me ja syntimme ristillä. Siksi ei turhaan kannata raahata niitä enää itse mukanaan. Tämän va­pauden kun muistaisimme ar­jessa, pääsisi uskon tuoma ilo ja levollisuus välittymään elämäs­tämme paremmin.

Mira Kariluoto