Ilpon ja Airin elämänmakuinen vanhemmuus

Koti, perhe ja kasvatus ovat Ilpo ja Airi Lindemanille tärkeitä elämän arvoja. He iloitsevat myös hyvistä suhteista naapureihin. Kuva: Markku Mäkinen
Koti, perhe ja kasvatus ovat Ilpo ja Airi Lindemanille tärkeitä elämän arvoja. He iloitsevat myös hyvistä suhteista naapureihin. Kuva: Markku Mäkinen

Jyväskylästä pohjoiseen mentäessä ennen Viitasaarta tien oikealla puolella on viitta, jossa lukee Ilmolahti. Kun kääntyy Ilmolahden tielle ja ajelee muutaman kilometrin, tien varressa mäenrinteessä näkyy hevosaitaus ja sen takana vaalea talo. Ja kun menee sisälle taloon, huomaa tulleensa hevosmiehen taloon, jossa asuu Ilpo ja Airi Lindemanin romaniperhe.

 

Ilpo vietti lapsuutensa Viitasaaren Taimoniemessä ja oli Kalle ja Linda Lindemanin pojista nuorin.

 

– Elämää oli aina ympärillä, sillä 30 neliön mökissä meitä asui kaksi perhettä ja toistakymmentä lasta. Tiukkaa oli, mutta elämä oli silti onnellista, Ilpo muistelee. Perhe muutti 1970-luvun alussa Isoaholle, jossa olosuhteet paranivat ja elämä helpottui.

 

 

Yhteinen sävel löytyi jo nuorena

Ollessaan 17-vuotias Ilpo tapasi nuoren 16-vuotiaan tytön, Airin, joka asui Keiteleellä. Siitä alkoivat nuorukaisen kävelyretket Keiteleelle. Sydämen yhteys ja rakkaus Airiin oli niin voimakasta, ettei edes pitkä kävelymatka voinut pidätellä nuorta miestä lähtemästä tapaamaan tyttöä. Varhain syntynyt sydänten side on kestänyt myöhemmin kaikki elämän tuulet ja tuiskut.

 

– Se on jatkunut vahvana vielä yli 40 vuotta ensikohtaamisen jälkeenkin, pariskunta iloitsee. Vuonna 1976 Lindemanien perhe muutti Ruotsin Västeråsiin. Samoihin aikoihin Ilpon isä kuoli, ja se kosketti nuorukaista syvästi. Hän yritti hukuttaa hiljaista suruaan viinalla. Uskoontulo vuonna 1979 muutti kuitenkin Ilpon elämän.

 

– Löysin uskoon tultuani myös seurakunnan, jossa sain kokea Jumalan armon hoitavaa ja eheyttävää vaikutusta, Ilpo kertoo.

 

Ennen pitkää elämä toi Lindemanit takaisin Suomeen. Vuonna 1999 he saivat rakennettua valmiiksi nykyisen Ilmolahden talonsa. Pariskunta kuuluu nykyisin Viitasaaren vapaaseurakuntaan.

 

– Vuosien varrella Jumalan armo on kantanut minua ja vahvistanut hengellistä elämääni. Kolmena vuonna peräkkäin kesäkuussa olemme pitäneet talomme pihalla myös telttakokouksia, joihin on tullut runsaasti ihmisiä Sanan kuuloon läheltä ja kaukaa, Ilpo kertoo tyytyväisenä.

 

Hevosten hoito ja musiikki ovat tärkeä osa miehen elämää. Haitari soi hänen käsissään, ja Ilpon laulu on mukava kuultavaa nykyisin monissa hengellisissä tilaisuuksissa. Onpa Ilpo osallistunut joskus laulajana myös tangomarkkinoille.

 

 

Airi, palkittu äiti

Airi Lindeman on maalaistalon tyttö. Hänen vanhempansa olivat uskovia ja kävivät kirkossa. Airin kotona järjestettiin myös seuroja. Perusasia perheessä oli vanhempien kunnioitus.

 

Airin ja Ilpon omaan perheeseen kuuluu nyt viisi lasta ja seitsemäntoista lastenlasta.

 

– Olemme ottaneet myös kaksi kasvattilasta, joista toinen on aikuinen ja perustanut jo oman perheenkin, Airi kertoo.

 

Hänen kasvatustyönsä sai pari vuotta sitten arvokasta tunnustusta, kun posti toi kutsukirjeen äitienpäiväjuhlaan presidentinlinnaan. Suosittelijana oli Viitasaaren kaupunki. Niinpä Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ojensi 10. toukokuutta 2015 pidetyssä juhlatilaisuudessa Airille Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. luokan mitalin kultaristein.

 

– Eihän me ensin ymmärretty tuon kutsun ja kunniamerkin merkitystä. Kyläläisten ja tuttujen kysellessä ja ihmetellessä alkoi kuitenkin selvitä, että meille oli tainnut tapahtua jotain todella merkityksellistä. Vaikka minä sain tunnustusta, yhdessä me Ilpon kanssa on tämä kasvatustyö tehty, Airi toteaa.

 

 

Neuvoja ja elämän ohjeita

Kun Airilta ja Ilpolta kyselee ohjeita lasten kasvatukseen, ensimmäinen asia tulee kuin apteekin hyllyltä: Jumalalta kannattaa aina kysyä neuvoa pienissäkin asioissa.

 

Romanipariskunta kehottaa lapsia kunnioittamaan vanhempiaan ja muistuttaa heitä Raamatun tärkeästä periaatteesta: ”Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein. Kunnioita isääsi ja äitiäsi – tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus – että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä” (Ef. 6:1–3).

 

– Tämä asia on kuulunut elämääni lapsuudesta lähtien. Se on myös osa kulttuuriamme, Ilpo kertoo.

 

Hän sanoo olevansa huolissaan, jos tämä hyvä käytäntö ja kunnioituksen periaate perheistä katoaa.

 

– Kunnioittakaa myös vanhem pia ihmisiä ja kuunnelkaa heitä, niin kauan kuin he vielä ovat  tässä ajassa, mies muistuttaa.

 

Ilpo kertoo, että hän itse rakasti ja kunnioitti aina isäänsä eikä koskaan ollut häntä vastaan.

 

– Nuoret, rakastakaa vanhempianne. Se tuo siunauksen elämäänne, Ilpo kehottaa. Ilpo ja Airi Lindemanin mielestä on tärkeää käyttäytyä niin, ettei arvostele tai aliarvioi ketään ihmistä sairauden tai minkään muunkaan syyn takia.

 

– Ei kannata sortua myöskään valehtelemaan, sillä siitä jää aikanaan kiinni. Se ei tuo mitään hyvää elämään, Ilpo lisää.

 

Vanhempia Lindemanit varoittavat, etteivät he kasvattaisi lapsiaan vihaan vaan katkaisisivat vihan kierteen antamalla anteeksi.

 

– Isät ja äidit, rakastakaa lapsianne ja pitäkää heille kodin ovet aina auki. Ottakaa heidät vastaan sellaisina kuin he ovat, pariskunta neuvoo.

 

Ilpo muistaa, että hänen isällään oli tapana huomioida erityisesti sitä lasta, jolla meni huonosti – ei niinkään paljon niitä, jotka menestyivät hyvin.

 

– Sitä vaikeuksissa olevaa lasta hän aina pyrki tukemaan ja auttamaan elämässä eteenpäin. Airi ja Ilpo Lindeman toivovat myös, että vanhemmat kannustaisivat lapsiaan opiskelemaan. Sillä tavalla nämä löytävät paremmin paikkansa yhteiskunnassa.

 

– Rakkaus rakentaa rauhaa, viha ja eripura rikkovat sen. Me olemme pyrkineet siihen, että eläisimme rauhassa kaikkien kanssa, niin oman heimon kuin valtaväestönkin kanssa. Täällä Ilmolahdella meillä on hyvät naapurit ja Viitasaarella myös paljon ystäviä, toteaa elämäänsä tyytyväinen romanipariskunta.

 

 

Markku Mäkinen, Leevi Launonen

 




51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja