Eino
Leino väittää Väinämöisen laulussaan: ”Ei suruja monta ihmislapselle
suotu: Yks sydämen suru, elon huoli toinen ja kolmansi korkean,
ankaran kuoleman suru.”
Ihan
kuin Eikka vähättelisi. Tuohon elon huoleen liittyy jo vaikka
mitä. Ja jos on saanut haikeuteen taipuvaisen luonteen, saa
olla aina suremassa.
Kun
olin pikkutyttö, äiti kertoi vanhan kansan kutsuvan teitten varsien
ja pellonpiennarten kaunista maitohorsmaa syksyn kynttiläksi.
Siitä lähtien tunsin selittämätöntä surua joka kesä horsman
alkaessa kukkia (joskus jo juhannuksen tienoilla). Syksy muistutti
liian varhain itsestään.
Kuulun
niihin, jotka tekevät surutyötä koko elämänsä. Tämä pitää
ymmärtää oikein: suremista on, vaikkei surun kohde aina olisikaan
mitenkään vakava tai iso. Vaikka ilo on minulla pinnassa, on
sen alla paljon haikeaa.
Menneeseen
kesään osui muutakin kuin horsmien – eli kesän loppumisen
– sureminen. Ensin oli Mauno Koiviston hautajaiset. Tuosta
surupäivästä, siunaustilaisuudesta sekä vanhojen haastattelujen ja
dokumenttien seuraamisesta kehittyi muistojuhla, jota vietin
koko kesän aina tänne syksyn piteneviin iltoihin saakka. Luin
kaupunginkirjaston uskollisella myötävaikutuksella tuhansia sivuja
sekä Koiviston omaa tekstiä että hänestä kirjoitettua. Parasta lukemaani
oli 30- ja 40-lukujen ajankuvaus ja sotakokemukset Koiviston
teoksessa Koulussa ja sodassa.
Sitten
naapuri menehtyi pitkän syöpätaistelun jälkeen alkukesän vehreimmässä
kukoistuksessa. Perheystävä ja aviomiehen läheisin
nuoruuskaveri otti ja kuoli noin vain, kesken työpäivän heinäkuisena
maanantaina. Hänen arkkunsa mukana maan poveen meni
myös osa nuoruuttamme.
Suru
riipoo eri tavoin. Naapuria saivat läheiset pitää kädestä ja lähtijä
sai kuulla sanat, jotka rukouksessa lausuttiin. Nuoruuskaveria ei
ehtinyt hyvästellä – eikä hänelle suotu sairas- saati kuolinvuodetta.
Turvaan
surun ja ilon ja elämän kysymysten keskellä Raamatun sanoihin.
Ne laittavat ihmeen terävällä tavalla asiat oikeaan mittakaavaan.
Jotain kutkuttavan hilpeää on Saarnaajassa. Sitä kannattaa
lukea, jotta kykenisi arvioimaan murheensa laadun. Tällaisen
vakavikon olisi terveellistä osata nauraa itselleen.
”Niin,
jos ihminen elää vuosia paljonkin, iloitkoon hän niistä kaikista,
mutta muistakoon pimeitä päiviä, sillä niitä tulee paljon.” (Saarn.
11:8.) Eikä Saarnaaja olisi se mikä on, ellei tämä jae jatkuisi
näin: ”Kaikki, mikä tulee, on turhuutta.”
Paavali,
toinen mutkikas ilmaisija, on harvinaisen selkeä muistuttaessaan Jeesuksen
olevan ”runsaan lohdutuksen Jumala”. Eli
ei täällä yksin olla suremassa.
Metodistipastori
Jori Brander määrittelee hyvin lohduttamisen sanoessaan,
että sen päämäärä ei ole kivun kieltäminen tai turruttaminen, vaan
särkyneen mielen taluttaminen vaikeiden aikojen yli
kohti parempaa. Lohduttajina meidät on Branderin
mukaan kutsuttu
lähimmäisemme vierelle, joten tehtävämme on tällöin kulkea
hänen rinnallaan, ei jättää häntä yksin.
Kristiina Kunnas
Kirjoittaja oli Ristin
Voitto- ja Hyvä Sanoma -lehtien toimittaja 1984–1997
ja työskentelee KD-lehden toimituspäällikkönä.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...