Helluntailainen DNA varustaa palvelutehtävään

Kysymys ytimestä auttaa ratkaisemaan, mistä asioista on tärkeää pitää kiinni ja mitkä saavatkin muuttua. Mitä selkeämpi oma identiteetti on, sitä helpompi on käydä dialogia, Arto Hämäläinen pohtii.

Pyhän Hengen kasteen teema on yksi DNA:n keskeisimpiä. Klassisen helluntailaisuuden mukaan siihen liittyy kielillä puhuminen. 600 miljoonan helluntailais-karismaatikon joukkoon mahtuvat karismaatikot taas eivät korosta kielillä puhumista merkkinä. Hämäläisen mukaan on tärkeää tunnustaa, että Pyhä Henki toimii laajasti eri kirkkokunnissa.

– Uusi testamentti viittaa kielillä puhumiseen selkeästi ainakin kolmessa kohtaa, klassista helluntailaisuutta edustava Hämäläinen toteaa.

Samalla hän tunnistaa opin aiheuttaman hämmennyksen siitä, miksi kaikki eivät kertaluontoistakaan kielillä puhumisen merkkiä koe.

– Pyhä Henki puhaltaa, missä tahtoo. Lahjan voi ottaa kiitoksella vastaan, vaikkei se aina tapahdukaan nopeasti, Hämäläinen rohkaisee.

Varustus palvelutehtävää varten

Helluntailiikkeen ratkaiseva oivallus on ollut, että Apostolien tekojen ensimmäisen luvun kahdeksannessa jakeessa luvattu voima ja Pyhän Hengen täyteys liittyvät nimenomaan lähetyskäskyn toteuttamiseen.

– Jos tämä hämärtyy, se vie vinoon niin, että Hengellä täyttymisen idea katoaa. Sekundäärisistä asioista pitäisi päästä sivuun ja täyttymisen pitäisi tapahtua Hengen ilmapiirissä, jossa on vapaus.

Emerituslähetysjohtaja myöntää, että lähetystyön heikkeneminen on valitettava tosiasia monessa seurakunnassa.

– Sekä helluntailaisuudessa että karismaattisuudessa on ollut taipumusta korostaa yksilön siunauskokemuksia, mutta ne ovat johtaneet sisäänpäin kääntyneisyyteen ja evankelioimisnäyn kadottamiseen.

Hämäläinen näkee mainitun Apostolien tekojen kohdan ratkaisevan tärkeänä: jos kosketus siihen menetetään, menetetään samalla kaikki.

– Nyt ollaan tienhaarassa.

Takaisin juurille

Arto Hämäläinen on työstänyt helluntailaisuuden DNA:ta työskennellessään vuosikymmeniä kansainvälisisissä helluntaiverkostoissa. Tehdessään Euroopan helluntaiyhteisön eli PEF:n puheenjohtajakaudella kyselyn 50 Euroopan helluntaijohtajalle hän havahtui näkemään, että helluntaiseurakunnissa on laaja kaipuu löytää liikkeen juuria. On kuitenkin paljon ihmisiä, jotka eivät ole kokeneet Pyhän Hengen täyteyttä perinteisellä tavalla.

– Lisäksi nuori sukupolvi tuntee helluntailaisuuden traditioina, muttei sen syvintä olemusta.

Yksi merkittävimmistä kirjan tavoitteista onkin ollut helluntaiymmärryksen sillanrakennus eri sukupolvien välille.

– Jotain vastavoimaa on syntymässä. Uusi sukupolvi haluaa dialogia vanhemman väen kanssa, Hämäläinen on havainnut.

Kirjan teemat hän jakaa Pyhän Hengen toimintaan liittyviin seikkoihin, kolmiyhteisen Jumalan olemukseen ja toimintaan liittyviin asioihin sekä seurakunnan toimintaan liittyviin tunnuspiirteisiin.

Raikkaan lisäsävyn Syyspäivillä julkaistuun teokseen tuo hedelmällinen vuoropuhelu, jossa   Pekka Perho, Sanna Urvas ja Waltteri Haapala kommentoivat näitä osa-alueita.

Hämäläisen työhuoneen ikkunasta näkyy metsää, peltoa ja jokea. Melko usein maisema vaihtuu edelleen kansainvälisiin areenoihin.

– Koulutusta, verkostoja, potentiaalia. Vastaanottajamaat muuttuvat lähettäjämaiksi, kokenut lähetysjohtaja iloitsee.

Hanna-Maarit Soliman