”Haluan olla nuoremmilleni vähän kuin isosiskona” - Iitu, 17, on tuttu kasvo lapsi- ja varhaisnuorisotyössä

Marika Anttila 

Päädyin Helsingin Saalemiin pikkuveljeni kaverin kautta, joka aina kehui Saalemin leirejä. Osallistuin 14-vuotiaana varhaisnuorille tarkoitetulle Life-leirille. Sen aikana Jumala muutti sydämeni. Tulin uskoon, ja vähitellen Jumala muutti elämääni, johon tuli tarkoitus, toisista välittämistä, aitoja kohtaamisia ja seurakunta. 

Olen ollut ohjaajana seurakunnan Lastenilloissa sekä lasten ja varhaisnuorten leireillä nyt parin vuoden ajan. Haluan olla nuoremmilleni vähän niin kuin isosiskona osoittamassa Jumalan rakkautta. Olen itse huomannut, että elämässä on tärkeää olla niitä isosiskoja, tukena ja rakastamassa.  

Perheeseeni kuuluu äiti, iskä, kaksi isosiskoa, isoveli ja pikkuveli. Ja sitten vielä yksi koira, kymmenenvuotias collie. 

Opiskelen Espoonlahden lukiossa toista vuotta. Tykkään kielistä, kuvataiteesta, liikunnasta ja uskonnosta. Lukion jälkeen haluaisin mennä raamattukouluun ja matkustaa eri maihin. 

Vapaa-aikaani vietän mieluiten seurakunnassa ja läheisten kanssa. Tykkään tehdä asioita myös itsekseni: soittaa pianoa, piirtää, kirjoittaa ja joskus myös tehdä läksyjä. 

Lapsuuden idoleitani olivat hetkellisesti Justin Bieber ja Hannah Montana. Isoin ihailun kohde on ollut kuitenkin äitini. Kysyin pienenä äidiltäni, ketä hän rakastaa eniten, ja äiti vastasi rakastavansa eniten Jeesusta. Ihmettelin silloin, miksi äiti ei rakasta eniten minua. 

Viime vuoden lopussa pääsin käymään Pariisissa. Matka liittyi rasisminvastaiseen Eracismus-projektiin, jossa koulumme on mukana. Sain maistaa ensimmäistä kertaa ranskalaisesta leipomosta ostettua pain au chocolat’a, kroisanttitaikinasta leivottua ”suklaaleipää”. 

Tänä vuonna aion hankkia ajokortin! 

Ystäväni kuvailevat minua ihanasti: värikäs persoona, iloinen ja lämmin.  

Raamatussa minua puhuttelevat erityisesti ne kohdat, joissa sanotaan, että Jumalan sana on järkkymätön eikä se muutu.