"Haluaisin hyppiä trampoliinilta järveen"

Anu Niskanen-Similä on Kangasalan helluntaiseurakunnan nuorisotyöntekijä, jonka perheeseen kuuluvat aviomies, kaksi lasta ja kaksi kissaa. (Kuva: Säde Loponen)
Anu Niskanen-Similä on Kangasalan helluntaiseurakunnan nuorisotyöntekijä, jonka perheeseen kuuluvat aviomies, kaksi lasta ja kaksi kissaa. (Kuva: Säde Loponen)
Perheeni mielestä olen ihana säheltäjä, jonka suurin vahvuus ei ole järjestelmällisyys.

Savolaisuuteni näkyy siinä, että puhun paljon ja myös täysin vieraille ihmisille. Olen avoin ja ulospäinsuuntautunut rempseä savolaisemäntä, ja Savon murretta ei vain voi kätkeä, kun suunsa avaa.

Nuorisotyöntekijänä tärkein tehtäväni on olla nuorten kanssa ja ohjata heitä rakastumaan Jeesukseen entistä enemmän ja elämään elämäänsä etsien Jumalan eikä ihmisten tahtoa.

Olen oppinut seurakuntatyössä, kuinka arvokasta on olla rehellinen omista kivuista ja epäonnistumisista. Koska muutkin painivat samojen asioiden kanssa, ainoastaan aidosti toisilleen rehelliset seurakuntalaiset, jotka ovat astuneet ulos ihmispelosta, voivat rakastaa toisiaan niin, että rakkaus alkaa näkyä myös ulospäin. Keskinäisestä rakkaudestahan meidät tunnistetaan Jeesuksen opetuslapsiksi.

Kun kaipaan piristystä, soitan ystävälle ja puhun pitkän puhelun tai kuuntelen hyvän saarnan netistä.

Minua ärsyttää, kun uskosta osattomista puhutaan halveksuen. Lisäksi ärsyttää hengellinen väkivalta, joka on puettu totuudeksi, terveeksi hengellisyydeksi tai Raamatun sanaksi.

Unelmoin monista asioista niin henkilökohtaisessa elämässä kuin työssäkin. Unelmoin siitä, että Jumalan suunnitelmat saisivat tapahtua niissä molemmissa.

En koskaan unohda elämässäni olleiden hengellisten äitien ja isien merkitystä.

Haluaisin kokeilla vähän kaikkea kivaa, johon tarjoutuu mahdollisuus, esimerkiksi järveen hyppiminen trampoliinilta olisi vielä kokematta. Minulla ei ole kovin suuria kokeilunhaluja, mutta minulla on isoja unelmia.

Autiolle saarelle ottaisin mukaan satelliittipuhelimen ja persikanpuolikkaita sokeriliemessä. Voisin soittaa kyydin kotiin ja syödä odotellessa persikoita.

Kesän aikana aion ommella hameita ja ehkä mekonkin.

Paras jäätelömaku on maitoallergian tähden nykyään riisivaniljajäätelö, mutta viimeistään sitten, kun olen päässyt perille Kotiin, aion syödä ainakin yhden mangomelonitötterön.

Lempikohtani Raamatussa on Room. 8:1: ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.” Onhan niitä enemmänkin milloin mihinkin elämäntilanteeseen, mutta tämä on varmaan se läpi elämän kantava paikka.

Jeesus on minulle pelastaja, turva ja vapauden antaja. Voi että minä olen niin kiitollinen hänelle siitä, että saan olla tässä nyt ja pelastettu!


51

Ristin Voiton verkkosisältö nyt Ajassa-lehdessä – diginäköislehti päivittyy toistaiseksi tutulle paikalle ristinvoitto.fi:hin
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan