Haastetta kerrakseen

Koplottelin puukengissäni pitkin katuja, muuten olin pukeutunut farkkuihin ja tyylikkääseen tweedtakkiin.

Kulman takaa vastaani tuli Keski-Lännen maanviljelijäin edusmies stetson kenossa. Nähdessään housuni mies parkaisi. Sen jälkeen hän otti kännykällään minusta valokuvan, sitten kamppasi minut ja vei housuni ja lupasi palata asiaan lakimiehensä välityksellä.

"Kulttuurinen appropriaatio!" hän kiljui perääni. "Levi Strauss ei ajatellut suomalaisia kehittäessään farmarihousut!"

Ja pian sain haasteen oikeuteen.

Jatkoin matkaani ihmetellen, mitä maailmassa oikein oli tapahtunut. 

Suojatien edessä seisoi vanha mummeli kävelykeppinsä kanssa katsellen pelokkaana ohi suhahtelevia autoja. Kävelin ripeästi hänen luokseen, hymyilin ritarillisesti ja tartuin naista käsivarresta taluttaakseni hänet tien yli.

Ikäisekseen ripeällä otteella hän tempaisi käsilaukustaan raiskauspillin, etälamauttimen sekä pippurisumutteen yrittäen saada ne kaikki toimimaan yhtäaikaa. Samalla kiltinnäköinen mummeli kiljui: "Me too! Apua! En antanut ensin lupaa koskea! Hjälp!"

Poliisipartio osui paikalle kuin tilattuna, ja pääsin selittämään asian oikeaa tolaa virkavallan edustajille. Ja niin pääsi mummelikin. Sain pyynnön ilmestyä poliisiasemalle kuulusteluja varten.

Suunnistin kohti puistoa hieman varuillani – olinko yhä unessa vai oliko tämä kenties painajaista?

Seuraavaksi sain puistossa hollantilaiselta pariskunnalta oppitunnin kulttuurisesta omimisesta. He löivät minua tulppaanikimpulla ja veivät puukenkäni ja ajokorttini luvaten haasteen tipahtavan pian postiluukustani.

Konkkasin sukkasillani puistokäytävää, kun näin pikkulapsen kurkottavan suihkulähteen reunalla, juuri pudoten syvään altaaseen. 

Vain salamannopeat refleksini pelastivat piltin. Lapsen vanhemmat hyökkäsivät vielä sitäkin nopeammin luokseni ja nappasivat vettä valuvan lapsen käsistäni.

Paitsi että nämä skotlantilaiset turistit vannoivat haastavansa minut oikeuteen lapsenryöstöstä, kunhan löytävät poliisin, he myös riipivät takin päältäni Tweed-joen nimeen ja syyttivät kulttuurinsa omimisesta niin, että muut puiston kulkijat loivat minuun paheksuvia katseita.

Seuraavan sadan metrin matkalla honolululainen rugbyjoukkue riisti hawaijipaitani, ja tanskalainen polttariporukka "Another Danish Guy"-kalsarini, vaikka vakuutin niiden olevan suomalaista alkuperää.

Hädissäni – nyt Aatamin asussa – kipitin läheiselle kukkakioskille ja nappasin sieltä suojakseni viikunanlehden (tietenkin kävisin myöhemmin maksamassa sen).

Näin varustautuneena kipitin taksitolpalle päästäkseni pian kotiin hakemaan vaatteita. Silloin huomasin vihaisen rabbin juoksevan minua kohti. Ehdin vain kiljaista "Herra auta!", kun rabbi kailotti jo kulttuurista appropriaatiota.

Se oli hyvin, hyvin pitkä uni...