”Esikoululaisilla on paljon pieniä ja suuria kysymyksiä pohdittavana”

Irene Vainio toimii esikouluopettajana luontoesiopetusryhmässä, jonka tukikohtana toimii taustalla näkyvä kota. Hän asuu Mäntsälässä miehensä Joonaksen sekä kolmen 6-11-vuotiaan lapsensa kanssa.
Irene Vainio toimii esikouluopettajana luontoesiopetusryhmässä, jonka tukikohtana toimii taustalla näkyvä kota. Hän asuu Mäntsälässä miehensä Joonaksen sekä kolmen 6-11-vuotiaan lapsensa kanssa.
Työssäni pidän erityisesti sii­tä, että saan ulkoilla useamman tunnin päivässä säällä kuin sääl­lä. Lasten aitous ja innokkuus inspiroi minua. Esikoululais­ten kanssa voi tehdä monenlai­sia juttuja, ja he ovat innokkaita oppimaan uutta.

 

Esikouluikäiset tarvitsevat syliä sekä aidosti läsnäolevaa ja kuuntelevaa aikuista. Heillä on usein pieniä ja suuria kysymyk­siä monista eri elämän aiheis­ta. Usein esikoululaisten kanssa syntyykin mielenkiintoisia kes­kusteluja, kun vain on aikaa hei­dän kohtaamiseensa.

 

Uuden esikouluryhmän kanssa tärkeintä on luoda hyvä me-henki. Vuosi aloitetaan tu­tustumis- ja ryhmäytymislei­keillä ja -peleillä. Lasten kanssa pohditaan ystävyyden pelisään­töjä ja harjoitellaan niitä arjessa. Yhteistyö vanhempien kanssa on myös tärkeä osa työtäni.

 

Eniten aikaani käytän kotitöi­hin sekä perheen kanssa yhdes­sä olemiseen ja puuhaamiseen. Tykkäämme pelailla lautapele­jä, viettää leffailtoja, pyöräillä, retkeillä luonnossa, geokätköil­lä ja muutenkin ulkoilla.

 

Huomioin puolisoani pienil­lä huomaavaisilla sanoilla ja ar­jen teoilla.

 

Lasten hengellinen kasvatus on luonteva osa omien lasten kasvatusta. Suurin osa tapah­tuu esimerkin ja kodin tapojen kautta. Tärkeintä on mielestä­ni osoittaa ja sanoittaa lapsille se, että Jumala on rakkaus, ilo ja turva elämässä. Työssäni kris­tillistä kasvatusta toteutetaan opetussuunnitelman mukaises­ti yhteistyössä evankelisluteri­laisen kirkon kanssa niiden las­ten kohdalla, jotka osallistuvat luterilaisen kirkon opetukseen.

 

Olen oivaltanut, että tarvitsen aikaa myös vain itselleni. Latau­dun lukemalla, lenkkeilemällä luonnossa, pysähtymällä arjen askareista sekä käymällä seura­kunnan solussa.

 

Ärsyynnyn keskeneräisistä, te­kemättömistä töistä. Myös kii­reestä saatan hermostua.

 

Seurakunta, Station Jokela, on perhe, jossa on helppo olla ja hengittää. Vastaan seurakun­nassamme 3.–6.-luokkalais­ten lasten toiminnasta yhdessä mieheni kanssa. Naisten solu on myös tärkeä osa seurakunta­perheen yhteyttä.

 

Rukoilen hiljaisia huokauksia pitkin päivää.

 

 

Marika Anttila



Uutiset
36/2018

UutisetEvankelista Reinhard Bonnke perusti Christ for all Nations -järjestön vuonna 1974. Sitä ennen hän oli toiminut lähetystyössä Lesothossa useita vuosia. Noiden vuosien aikana syntyi työnäky, joka on kai...
UutisetSuurin osa osallistujista ilmoittautuu helluntaiseurakuntien pääfoorumille viime tingassa.
UutisetEtelä-pohjanmaan kaakkois­kulmalla sijaitsevassa Ähtärissä on vietetty helluntaiseurakunnan 80-vuotisjuhlavuotta. Pääjuhlaa vietettiin kesällä.

Juhlavuoden teemana on o...
UutisetJoensuun kahdeksanpäiväises­sä gospeltapahtumassa elokuussa kuultiin tunnettuja sprituaaleja, bändimusiikkia, räppiä ja runsas valikoima kuoromusiikkia. Festi­vaaleilla esiintyi yhteensä ku...
UutisetOlennaista on saada sekä meininki että opetus laa­dukkaaksi. Jos näin on, silloin tapahtuma ei tunnu pai­nottuvan liikaa kumpaankaan suuntaan, IK-opiston nuoriso­toimintojen koordinaattori Tero Jär...
UutisetSuolahden Kotikirkko ja vapaaseurakunta järjestivät näyttävät kesän päättäjäiset keskellä kaupunkia.
Ristin Voiton verkkosisältö nyt Ajassa-lehdessä – diginäköislehti päivittyy toistaiseksi tutulle paikalle ristinvoitto.fi:hin
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan