”Esikoululaisilla on paljon pieniä ja suuria kysymyksiä pohdittavana”
Esikouluikäiset tarvitsevat syliä sekä aidosti läsnäolevaa ja kuuntelevaa aikuista. Heillä on usein pieniä ja suuria kysymyksiä monista eri elämän aiheista. Usein esikoululaisten kanssa syntyykin mielenkiintoisia keskusteluja, kun vain on aikaa heidän kohtaamiseensa.
Uuden esikouluryhmän kanssa tärkeintä on luoda hyvä me-henki. Vuosi aloitetaan tutustumis- ja ryhmäytymisleikeillä ja -peleillä. Lasten kanssa pohditaan ystävyyden pelisääntöjä ja harjoitellaan niitä arjessa. Yhteistyö vanhempien kanssa on myös tärkeä osa työtäni.
Eniten aikaani käytän kotitöihin sekä perheen kanssa yhdessä olemiseen ja puuhaamiseen. Tykkäämme pelailla lautapelejä, viettää leffailtoja, pyöräillä, retkeillä luonnossa, geokätköillä ja muutenkin ulkoilla.
Huomioin puolisoani pienillä huomaavaisilla sanoilla ja arjen teoilla.
Lasten hengellinen kasvatus on luonteva osa omien lasten kasvatusta. Suurin osa tapahtuu esimerkin ja kodin tapojen kautta. Tärkeintä on mielestäni osoittaa ja sanoittaa lapsille se, että Jumala on rakkaus, ilo ja turva elämässä. Työssäni kristillistä kasvatusta toteutetaan opetussuunnitelman mukaisesti yhteistyössä evankelisluterilaisen kirkon kanssa niiden lasten kohdalla, jotka osallistuvat luterilaisen kirkon opetukseen.
Olen oivaltanut, että tarvitsen aikaa myös vain itselleni. Lataudun lukemalla, lenkkeilemällä luonnossa, pysähtymällä arjen askareista sekä käymällä seurakunnan solussa.
Ärsyynnyn keskeneräisistä, tekemättömistä töistä. Myös kiireestä saatan hermostua.
Seurakunta, Station Jokela, on perhe, jossa on helppo olla ja hengittää. Vastaan seurakunnassamme 3.–6.-luokkalaisten lasten toiminnasta yhdessä mieheni kanssa. Naisten solu on myös tärkeä osa seurakuntaperheen yhteyttä.
Rukoilen hiljaisia huokauksia pitkin päivää.
Marika Anttila
40/201
