”Ensisuudelma ei unohdu"

Jyrki Liukkonen on kuopiolainen muusikko ja nuorisopastori, joka on näyttänyt aina samalta. Liukkonen on myös äitienpäivää odotteleva aviomies ja seitsemän lapsen isä.

En koskaan unohda hetkeä, jolloin pussasin Sallaa ensimmäisen kerran. Tai kun tulin isäksi. Tai kun tulin uskoon Viktor Klimenkon konsertissa. Tai kun rukouksen seurauksena erään miehen selkä parani ja korva alkoi kuulemaan. Näitä on paljon.

Kun kaipaan piristystä, yritän järkätä hyvän ystävän vaimonsa kanssa meille, jotta me äijät voidaan pelata pöytälätkää.

Lapsuuden haaveammattini oli presidentti, koska en varmaan tiennyt muutakaan. Myöhemmin ala-asteella sanoin vanhemmilleni haluavani näyttelijäksi, koska esiinnyin suurin piirtein joka näytelmässä koulussa.

Parasta vaimossani Sallassa on hänen sisukkuutensa, terävä älynsä ja lahjakas huumorintajunsa.

Kun olin nuori, en unelmoinut suuresta perheestä, koska minulla oli vain yksi veli, enkä osannut eläytyä tai kuvitella, miksi lapsia pitäisi olla kovin paljon enempää.

Yleisin meille esitetty kummeksuva kysymys on: ”Muistatko omien lastesi nimiä?”

Moni ajattelee, että kun lapsia on paljon, heille ei jää yksilöllistä aikaa. Tämä ei pidä paikkaansa, koska pyrimme huomioimaan jokaista. Jokainen heistä elää omaa vaihettaan, joten olemme vahvasti jokaisen heidän elämässä mukana. Lapsista on myös tukea toisilleen. Yhdessä me muodostamme tiiviin perheen.

Kun katson peiliin, näen saman kaverin kuin 20 vuotta sitten, tosin bonuksena on muutama ryppy ja rutkasti enemmän viisautta. Ajan nopeutta ihmettelevän matkalaisen.

Kamalin kokemukseni bändikeikoilta on se, kun nelirenkaisen peräkärryn takarengas puhkesi jossain Rovaniemen ja Kajaanin puolessa välissä keskellä yötä. Emme jostain syystä saaneet vaihdettua rengasta. Kajaanin kohdalla vihdoin irtosivat loputkin renkaan rippeet. Pauke oli kova. Loppumatka oli pelkästään vallin aiheuttamaa kipinöintiä.

Parasta Kuopiossa on luonto kukkuloineen ja järvineen, ystävät ja perhe.

Egoeimi-yhtyeen ajoista kaipaan yhteisiä matkustushetkiä, onnistumisen tunnetta ja kuulijoihin tehtyä vaikutusta.

Odotan jo kesää, koska talvi on tuntunut erityisen pitkältä ja raskaalta. Kesällä on myös vuoden odotettu loma konffaa unohtamatta.

Jeesus on rakkaampi nyt kuin parikymmentä vuotta sitten.