”En arkaile lausua Jeesuksen nimeä” – Johanna Kare nostaa valokuvan keinoin esiin unohdettuja ihmisiä

 Valokuvataide ja musiikki kohtaavat 3.9. kello 18 Helsingin Luther-kirkossa, kun Johanna Kareen kolme näyttelyä esitetään Chariots-kuoron säestämänä. (Outi Mähönen)
Valokuvataide ja musiikki kohtaavat 3.9. kello 18 Helsingin Luther-kirkossa, kun Johanna Kareen kolme näyttelyä esitetään Chariots-kuoron säestämänä. (Outi Mähönen)

Minni Heinilä 

 

Minusta tuli valokuvataiteilija Jumalan armosta ja suunnitelmasta. Lahjani ovat tulleet enemmän esille sitä mukaa, kun olen eheytynyt ja on vapautunut voimavaroja luoda uutta. Olen koulutukseltani visualisti ja suntio ja valokuvannut nyt seitsemän vuotta. 

 

Valokuvaan marginaaliin jääneitä ihmisiä ja heidän kipeää arkeaan. Haluan olla heidän äänenään, jotta he saisivat ymmärrystä ja apua. Olen kuvannut esimerkiksi vammaisia, kiusattuja ja vankeja. Valokuvissani näkyy niin tarinan traagisuus kuin myös voimaannuttava puoli, joka tuo toivoa. 

 

Olen pitänyt useita valokuvanäyttelyitä, joiden sanoma on tavoittanut monia, myös päättäjiä. Syksyllä on tulossa muun muassa näyttelyt ”Katumus”, joka kuvaa naisvankeja, sekä ”Tuskassa”, jossa näkyy huumeriippuvaisten omaisten kipu. Kuviin liittyy myös tekstejä, paitsi dokumentaarisissa näyttelyissä, joissa kuvat kertovat tarinan. 

 

Vaikuttavin saamani palaute oli, kun eräs nainen löysi valokuvieni ansiosta kadoksissa olleen veljensä. Olin kuvannut kodittomia. Nainen luki näyttelystä lehdestä ja tunnisti kuvasta veljensä, jota oli etsinyt vuosia. Valokuvani yhdisti heidät, ja veli sai kodin siskonsa luota. 

 

Ammennan inspiraationi Jumalasta ja hänen luomastaan upeasta luonnosta. Rakastan kävellä meren rannalla ja metsässä ja ihmetellä Suuren Taiteilijan luomuksia. Hänen töilleen ei ole vertaista. 

 

Raamatun henkilöistä haluaisin valokuvata Jeesusta. Hän ilmestyi minulle, kun en vielä tuntenut häntä. Heräsin yöllä siihen, että ovesta näkyi kirkas valo. Kirkkauden hälvennyttyä näin ovensuussa parrakkaan, valkopukuisen hahmon, joka vain katseli minua. Tästä meni muutama vuosi, kun tulin uskoon. 

 

Olen elävä esimerkki siitä, miten Jumala voi nostaa ihmisen mudasta. Saan valokuvattaviin usein hyvän yhteyden, sillä rikkinäisen taustani vuoksi tiedän, miltä heistä tuntuu. En arkaile kertoa heille Jeesuksesta sopivan tilaisuuden tullen. Rakastan lausua Jeesuksen nimeä. 

 




40/201

Globaali helluntaiteologia esillä Åbo Akademissa – Keskustelu nostaa hitaasti päätään suomalaisessa yliopistomaailmassa
Opinnäytetyössä tutkittiin, kenen ääni kuuluu kristillisissä lehdissä
Myös Gazassa on pieniä uskovien ryhmiä – mediatyön hedelmää näkyy
Fifteenit täyttyneet nopeasti – Suosituimmat leirit täyttyvät minuuteissa