Elämänä lähetystyö

Tapaan Veera ja Daniel Hugin Unkarissa Fidan lähettipäivillä, jossa he näkevät toisensa viikon erilläänolon jäl­keen.

– Onneksi on olemassa puhe­lin, Skype ja WhatsApp, Veera naurahtaa.

– Menimme itse asiassa kihloi­hinkin Skypessä. Ja kun menim­me naimisiin, asuimme osittain eri mantereilla.

Etäkommunikointi on paris­kunnalle edelleen osa arkea, sillä työ vie molempia usein ulkomail­le. Nykyään Hugit asuvat Sak­sassa, jossa he palvelevat työnsä ohella myös seurakunnan istutus­projektissa Wuppertalissa.

– Olemme molemmat pionee­rihenkisiä ja kokeilemme mielel­lämme uutta. Haluamme nähdä, mitä Jumala on varannut meil­le. Pidämme molemmat vierais­ta, hyvästä ruuasta, vaihtelusta ja matkustamisesta, Daniel Hug ker­too.

– Ihmisinä olemme myös eri­laisia ja täydennämme toisiam­me. Minä nautin Lapin hiljaisuu­desta, ja Veera on onnellisimmil­laan sosiaalisissa tilanteissa.

Vetelistä maailmalle

Veera Hug toteuttaa kutsumus­taan Euroopan sydämessä. Elä­mänsä aikana hän on tehnyt tie­toisia valintoja ja tavannut monia rohkaisevia ihmisiä, mutta juuret lähetystyöhön löytyvät jo vuosi­kymmenten takaa.

– Isoisäni Eugen Kainu palveli lähetystyöntekijänä Etiopiassa, ja lapsuudessani lähetystyöstä pu­huttiin paljon. Se oli normaali osa perheemme arkea, Veera kertoo.

Hänen hiljattain edesmennyt mummonsa oli yksi Vetelin hel­luntaiseurakunnan perustajajäse­nistä, ja ennen omaa rukoushuo­netta Vetelin helluntaiseurakunta kokoontui Veeran äidin lapsuu­denkodissa. Myös Veeran omas­sa kodissa majoitettiin usein saar­naajia ja lähetystyöntekijöitä.

– Heidän kuuntelemisensa tuki omaa kutsumustani. Vanhempie­ni vieraskirjoista löytyy yli 7 600 kirjattua vierailua ja 29 eri maas­ta tulleen kahden tuhannen vie­raan nimet, joista yli 200 on ollut hengellisen työn tekijöitä – useat heistä lähettejä.

Kahdeksanvuotiaana Veera oli kerran mukana lähetyskokouk­sessa, jossa puhui Kiinassa toiminut suomalaislähetti. Tuona il­tana pienen tytön elämän suun­ta selkisi.

– Muistan silloin luvanneeni Jumalalle, että hän saa tehdä elä­mälläni, mitä haluaa. Siitä lähtien tiesin Jumalan kutsuneen minut lähetystyöhön, Veera muistelee.

Hän kiittelee Vetelin-Halsuan helluntaiseurakunnan kannusta­vaa ilmapiiriä, joka on ollut vai­kuttamassa nuorena alkaneeseen lähetysuraan.

– Myös aktiot ja lähetystapah­tumat olivat kutsua vahvistavia kohokohtia. Nuorten ryhmälläm­me oli koko ajan jokin lähetyspro­jekti menossa, jonka hyväksi jär­jestimme myyjäisiä tai kahvituk­sia seurakunnassa.

Sydämelle laskettiin Eurooppa

Veera Hug luettelee useiden ih­misten nimiä, jotka ovat liittyneet jollakin tavalla hänen elämän­sä tärkeisiin risteyskohtiin. Las­se Kangassalo, Kalevi Kulon­pää, Veikko Manninen, Mark­ku ja Johanna Ovaska, Riku ja Ruut Turunen, Arto Hämäläi­nen, Daniel Costanza sekä mo­net muut ovat olleet hänen elä­mälleen iso siunaus.

– Vietin 16-vuotiaana kesää Tu­rusilla Itävallassa. Muistan, kuin­ka olin siellä kerran lenkillä ja pol­vistuin maissipeltojen keskellä rukoilemaan Euroopan puoles­ta. Sen jälkeen asiat ovat vyöry­neet eteenpäin. Ja viime vuosina Jumala on lisännyt taakkaa koko maailman lähetystilanteesta.

Veera Hug valmistui vuonna 2008 opettajaksi Oulun yliopiston kansainväliseltä linjalta. Samana vuonna Oulun ja Veteli-Halsuan helluntaiseurakunnat lähettivät hänet lähetysharjoitteluun Sak­saan Ovaskan perheen luokse 18 kuukaudeksi. Lisäksi Veera osallistui Euroopan helluntailiikkei­den lähetysjärjestön Pentecostal European Mission (PEM) järjes­tämälle lähetyskurssille. Helmi­kuussa 2008 Jumala johti nuoren naisen myös helluntailiikkeiden nuorisotyöverkosto PEFYn halli­tuksen jäseneksi ja sihteeriksi, ja saman vuoden lopulla Fidan toi­minnanjohtaja Arto Hämäläinen pyysi häntä palvelemaan PEMin koordinaattorina.

IK-opiston lähetyslinjan Vee­ra kävi vuonna 2010, ja sen jäl­keen hän palveli Belgiassa PEMin ja PEFYn toimistolla. Teologi­an opintonsa kutsumustietoinen nainen sai päätökseen 2014. Nyt hän sanoo toipuvansa kahden pe­räkkäisen opintoputken aiheutta­masta kirjaähkystä.

Veera Hug palvelee nykyisin PEMin operatiivisena johtajana. Lisäksi hän koordinoi Saksassa Youth Kairos -työtä sekä teltante­kijälähettien koulutusta yhdessä miehensä ja tiimin kanssa.

– Olen myös saanut olla raken­tamassa Suomen helluntaiseu­rakuntien ja Fidan uutta IMU-lä­hetysnäkyä, ja olen sen toteutta­misesta todella innoissani. Uusia seurakuntia, lähetystyön monin­kertaistamista ja uuteen sukupol­veen panostamista – siinä on tu­levaisuus!

”Haluamme nähdä seurakuntien moninkertaistuvan”

Veeran puoliso Daniel Hug toi­mii teltantekijälähettinä, eli hän tekee työtä paikallisessa yrityk­sessä ja elää samalla todeksi lä­hetyskäskyä. Yhdessä pariskunta palvelee myös ChristusGemeinde-seurakunnan uuden toimipisteen vastuutiimissä. ChristusGemein­de on nykyisin yksi Saksan kasva­vimpia helluntaiseurakuntia.

– On innostavaa, että ihmisiä tulee viikoittain uskoon sen kai­kissa toimipisteissä, Hugit iloit­sevat.

Entä mikä on se näky, joka pi­tää heitä liikkeessä ja saa heidät yhä uudelleen innostumaan?

– Haluamme nähdä, että mah­dollisimman monet voisivat sydä­mestään palvella Jumalaa yli kult­tuurirajojen ja erityisesti niiden kansanryhmien keskuudessa, jot­ka ovat vähiten saavutettuja.

– Me unelmoimme Euroopas­ta, jossa seurakunnat ovat eläviä ja yhteiskunnallisesti vaikuttavia. Haluamme nähdä seurakuntien moninkertaistuvan ja uusien seu­rakuntien syntyvän.

Lähetystyön ankeus ja ihanuus

Lähetystyöntekijän arjesta anne­taan helposti sosiaalisessa me­diassa romantisoitu kuva: some täyttyy usein hymyilevistä ryh­mäkuvista ja ihmeellisistä kerto­muksista.

– Todellisuus on myös muuta, Hugit tietävät.

– Tämä on paitsi elämää ihmei­den keskellä myös hyvin arkista puurtamista.

Veera ja Daniel ovat kutsumus­tiellään luopuneet monista asiois­ta. Läheisimmät ystävät, perhe ja suku asuvat Suomessa, Etelä- Saksassa ja eri maissa. Eikä heillä Saksassa ole edes saunaa.

– Sydämemme on jaettu pieni­nä paloina ympäri maailmaa. Mo­net asiat, joita rakastamme, eivät ole mahdollisia juuri nyt. Välillä paineet purkautuvat kyyneleinä ja huokauksina. Ja matkalaukut puretaan joskus vasta ennen seu­raavaa reissua.

– Toisaalta meillä on vahva tie­toisuus siitä, että Jumalan kut­sun toteuttaminen ja jakaminen yhdessä on iso siunaus ja elämää suuresti rikastuttava asia.

Veeralle tärkeänä roolimallina ovat toimineet myös omat van­hemmat, Saara ja Ari Tikkakoski.

– Olen saanut nähdä vanhem­pieni lähetys- ja seurakuntarak­kauden myös sellaisissa tilanteis­sa, joissa perheemme elämä ei ole ollut helppoa. He ovat tuke­neet toisia ihmisiä silloinkin, kun heillä itsellään olisi ollut suurem­pi tarve. Olen nähnyt läheltä, mitä on elää rukoillen ja palaa lähetys­tulta elämän eri vaiheissa.

Lähetyskonferenssin odotuksessa

Veera Hug on yksi vuoden 2018 Tellus-konferenssin pääpuhujista.

– Lähetyskonferenssit ovat ol­leet myös itselleni tärkeitä virs­tanpylväitä. Jumala on siellä joh­dattanut luokseni ihmisiä, jotka ovat olleet iso siunaus elämässä­ni. Olen saanut olla konferensseis­sa myös mukana palvelemassa ja kasvaa omassa kutsumuksessani.

– Muistan, kuinka yläaste- ja lukioaikoinani pakkasimme Poh­janmaalta linja-autot täyteen nuoria ja lähdimme lähetyskon­ferenssiin. Nykyisin moni näistä nuorista palvelee Jumalaa lähe­tystehtävissä ympäri maailmaa.

Daniel Hug puolestaan osallis­tuu Tellus-konferenssiin osana Fidan teltantekijätyötä kehittävää ryhmää.

– Lähetystapahtumissa Juma­la sytyttää lähetysintoa. Odotan jo innolla tulevaa Tellus-konferens­sia, Daniel komppaa vaimoaan.

Juha Lehtonen