Elämän tärkein ihmissuhde

Heidi ja Steven Buckingham tapasivat Lontoossa ja avioituivat 15 vuotta sitten. Pariskunta opettaa ensi kesän Toinen toisellemme -avioliittoleirillä Isossa Kirjassa.
Heidi ja Steven Buckingham tapasivat Lontoossa ja avioituivat 15 vuotta sitten. Pariskunta opettaa ensi kesän Toinen toisellemme -avioliittoleirillä Isossa Kirjassa.
Steven Buckingham nauraa olevansa onnellinen mies.

– Viime kesänä minulle selvisi, että vaimoni Heidi tykkääkin tietynlaisista yllätyksistä. Siihen asti olin yrittänyt sopeutua hänen suunnitelmallisuuteensa, mutta nyt kävikin ilmi, että minulle luontainen rento spontaanius ilahduttaa häntä erityisesti joissakin tilanteissa. Joka avioliittoleirillä saamme jotakin uutta avioliittoomme.

Pariskunnalla on todella innostunut olo viime vuosien leireistä.

– Jumalan vaikutus leirillä on ollut vahva, ja monet avioparit ovat uudistuneet suhteessaan Jumalaan ja toisiinsa, Buckinghamit toteavat.

– Jumalalla on paljon annettavaa avioliittoomme. Hän on suunnitellut sen ja haluaa olla siinä aktiivisesti mukana.

Näissä mietteissä Heidi ja Steven Buckingham Sastamalasta ovat lupautuneet ensi kesän Toinen toisellemme -avioliittoleirin vetäjiksi Isossa Kirjassa.

Avioliitto voi syventyä jatkuvasti

Buckinghamit hurahtivat avioliittotyöhön nelisen vuotta sitten. Jumala oli johdattanut heidän lähipiiriinsä avioliitossaan apua ja tukea tarvitsevia ihmisiä, joita he yrittivät auttaa parhaansa mukaan.

Ensimmäiselle avioliittoleirilleen Isoon Kirjaan Heidi ja Steven lähtivät ystäväpariskunnan pyynnöstä, heidän kaverikseen, mutta jo ensimmäinen leiri vakuutti. Buckinghameilla ei ollut erityisiä ongelmia avioliitossaan, mutta ryhmäkeskusteluissa heille syntyi aavistus siitä, että yhteinen elämä voisi olla jotakin vielä syvempää ja hienompaa.

Love Story in London

Heidi ja Steven tapasivat toisensa ennen vuosituhannen vaihdetta Lontoossa Kensington Templessä. Heidi oli tullut sinne raamattukouluun, ja Steven taas soitti rumpuja seurakunnan perjantai-illassa.

Steven on puoliksi suomalainen, ja kun hän kuuli seurakunnassa yllättäen suomenkielistä puhetta, kävi hän oitis esittäytymässä kauniille pitkälle Suomi-neidolle ja tämän äidille. Tarjoutuipa viemään autollaan hotellille – vaikka eksyikin matkalla. Tosin Steven sai harharetken tuntumaan sightseeing-ajelulta, koska ajoi vahingossa Buckinghamin palatsin ohi.

Ensitapaamisesta meni vuosi, ennen kuin nuoret tapasivat uudelleen. Tällä kertaa Steven ei antanut tilaisuuden valua käsistään, vaan juoksi Heidin perään kadulla kokouksen jälkeen ja pyysi puhelinnumeron. Ystävyys vahvistui rakkaudeksi ja häitä vietettiin vuonna 2001.

Avioliiton alkuvuodet molemmat opiskelivat: Heidi pääaineenaan valokuvaus, Steven rumpujen soittoa ja myöhemmin popmusiikin sävellystä.

Vuosien mittaan Buckinghamit ovat saaneet kolme lasta. Vanhin on nyt 12, nuoremmat 10- ja 7-vuotiaita. Tällä hetkellä elämä täyttyy paljolti lapsiperheen arjesta ja vanhan talon perusteellisesta remontoinnista. Steven toimii yrittäjänä ja Heidi pyörittää kodin arkea.

Sudenkuoppia ja vihollisen ansoja

Kun ensimmäinen lapsi oli syntynyt, molempien opinnot olivat vielä kesken ja lisäksi Steven teki töitä. Heidi oli joskus pitkät päivät yksin kotona ja katseli usein aamuisin televisiota.

Jossakin vaiheessa hän huomasi, miten kielteisesti ja epäluuloisesti hän alkoi suhtautua Steveniin. Yllättäen hän totesi, että monet kielteiset ajatukset saivat alkunsa aamu-tv:n sensaatiohakuisten keskusteluohjelmien aiheista ja viihdemaailman vakiojuonista, joissa puolison pettäminen ja flirttailu vieraiden kanssa on ennemminkin sääntö kuin poikkeus.

Heidi muutti tapojaan ja alkoi ammentaa virkistystä päiviinsä paremmista lähteistä. Sittemmin Heidi ja Steven ovat molemmat oppineet valvomaan paremmin sitä, mistä avioliittoa hajottavat tai rakentavat ajatukset ja sitä seuraava toiminta saavat alkunsa.

Miesporukoissa ja lukuisissa syvissä keskusteluissa Steven on huomannut, miten monet miehet etsivät jännitystä, lohdutusta tai kenties jotain muuta elämäänsä pornosta – ja jäävät siihen usein koukkuun. Väsynyt tai turhautunut aviomies säälii itseään ja sallii itselleen kyseenalaisia piristyskeinoja. Vihollinen kuiskii korvaan ensin houkutuksiaan ja sitten syytöksiään sitoen ihmisen häpeään: ”Koska lankesit jo, ei kannata yrittääkään enää nousta. Ei kannata puhua tästä, olet varmaan ainoa, joka kamppailee tällä tavalla. Älä vain kerro kenellekään. Mitä ihmiset sanoisivat, jos tietäisivät?”

– Kaikki, millä vihollinen houkuttelee meitä kauemmas puolisostamme, on vain vääristymää siitä, mitä Jumala voi ja tahtoo antaa avioliittoomme, Steven innostuu pohdiskelemaan.

– Vihollinen on vain jäljittelijä, kun taas Jumala on edelleen Luoja. Meillä uskovina on etuoikeus elää elämäämme myös seksuaalisuuden osalta hänen yhteydessään, ei pelosta käsin. Avioliitossa seksin kuuluu saada kukoistaa ja olla paljon enemmän kuin mikään vihollisen tarjoama vaihtoehto. Aito on aina aitoa.

Yhteinen yritys nimeltä onnellinen avioliitto

Nykyään Heidi ja Steven ovat sitoutuneet tukemaan toisiaan niissä heikoissa kohdissa, jotka he luonteissaan tunnistavat. Avioliitto on heille ehdottomasti yhteinen yritys, jonka  hyvinvoinnin eteen he ovat valmiita näkemään vaivaa rukoilemalla yhdessä, mutta myös monilla muilla tavoilla.

– Vuoden verran olemme käyneet kuntosalilla. Nimenomaan yhdessä harrastettuna se on meille hauska ja virkistävä tapa hoitaa kuntoa ja päästä samalla pois remontin keskeltä, Steven kertoo.

Erityisen mieluisaa Heidille ja Stevenille on ylistyksen johtaminen yhdessä. Myös esirukouspalvelu on heille asia, jossa he kokevat syvää yhteyttä ja iloa työtoveruudesta.

Nämä ovat heidän mielivastuitaan avioliittoleirilläkin. Luennoista lempiaihe on Raamatullinen avioliitto nykyajassa: Miten soveltaa Raamatun periaatteita avioliitosta nykyelämän kiireen ja paineiden keskellä?

Se on aihe, jota Heidi ja Steven työstävät jatkuvasti omassa arjessaankin.

– Avioliitto on jumalasuhteemme jälkeen elämämme tärkein suhde. Sen eteen kannattaa siis oikeasti tehdä työtä – pysyä valppaana uhkien varalta, ja etsiä keinoja syventää ja parantaa sitä. Olemme sitä paitsi sitoutuneet olemaan yhdessä lopun elämäämme, joten kannattaa tehdä siitä mahdollisimman mukavaa. ”Takaporttia” ei voi pitää raollaan. Se  kuuluu muurata umpeen.


Inkeri Riihinen


51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja