Elämän lähde löytyi Raamatusta

Kuva: Katja Turunen
Kuva: Katja Turunen
Vantaalainen Minna Moilanen oli ollut uskossa jo pitkään ja elänyt mielestään ihan tavallista uskovaisen elämää: käynyt kokouksissa ja palvellut seurakunnassa. Silti hän ei nähnyt Jumalan voimaa arkisen elämänsä keskellä, ja aivan kuin rukoustenkin tiellä olisi ollut esteitä.

Turhautuminen ja tietynlainen sisäinen tyhjyys tuntuivat vain kasvavan.

– Elin hyvin pitkälti tunteiden mukaan: hyvän kokouksen ja kokemani Jumalan kosketuksen jälkeen olin muutaman päivän ”pää pilvissä”, mutta sen jälkeen tulin sieltä ryminällä alas. En jaksanut lukea Raamattua, sillä en ymmärtänyt sen merkitystä minulle, Minna kertoo.

Viisi vuotta sitten hän löysi itsensä tilanteesta, jossa hän huokasi väsyneenä ja epätoivoisena Jumalalle: ”En jaksa enää yrittää saada tätä juttua toimimaan. En osaa olla oikeanlainen uskova. Jos mitään muutosta ei tapahdu, lähden omille teilleni.”

Rukouksen jälkeen tuli aivan hiljaista, ja naista alkoi pelottaa, että mitähän hän tuli tehneeksi. Sitten hänen mieleensä tuli yksi ainoa kirkas ajatus: ”Anna minulle sinun TV-aikasi.”

– Olin tyrmistynyt. Tuntui hurjalta ajatukselta luopua siitä ajasta, jonka vietin television äärellä rentoutuen töiden jälkeen. Mutta koska muutakaan Pyhän Hengen puhetta ei tullut, päätin tarttua tähän kuin viimeiseen oljenkorteen.

– Sanoin Jumalalle: ”Okei, annan sinulle viikon aikaa, ja sinä aikana jonkin täytyy muuttua.”

Kuin uusi uskoontulo

Minna Moilanen alkoi viettää aiemmin television ääressä käyttämiään hetkiä rukoillen ja Raamattua lukien, mutta aluksi molemmat toiminnot tuntuivat enemmän tai vähemmän tervanjuonnilta.

Muutaman päivän kuluttua hän kuitenkin tajusi yhtäkkiä, että kun hän lukee Raamattua, Jumala puhuu hänelle.

– Aivan kuin huppu olisi otettu pois päältäni. Sana alkoi elää ihmeellisesti: kun luin sitä, se tuli todella henkilökohtaisesti kohti, ja sain itkeä ja nauraa sen äärellä. Minna ihmetteli, miksei hän ollut huomannut aiemmin, miten hienoja asioita Raamattuun on kirjoitettu.

– Minulle tuli oikeastaan sellainen tunne kuin olisin tullut uudelleen uskoon.

– Yllätyksekseni luin Raamatun läpi parissa kuukaudessa, koska en vain voinut laskea sitä käsistäni. Ymmärsin, ettei Raamattu ole mikä tahansa kirja, vaan se sykkii Jumalan voimaa ja  elämää. Ymmärsin, että Sana oli annettu meille ravinnoksi, kuten Matteuksen evankeliumissakin sanotaan (Matt. 4:4). Olin ollut suorastaan aliravittu monen monta vuotta.

Tämän ymmärryksen myötä Pyhä Henki alkoi tehdä Minnassa uudistavaa työtään. Hetket Raamatun ääressä alkoivat todella uudistaa hänen mieltään, ja elämässä alkoi aivan uusi vaihe.

Totuus tipahtaa päästä sydämeen

Nykyään Minna Moilanen ei voisi kuvitella elävänsä ilman päivittäistä rukous- ja raamatunlukuhetkeään. Yhteisissä hetkissä taivaallisen Isän kanssa vanhaa otetaan pois ja uutta laitetaan tilalle.

– Tiedostan Jumalan läsnäolon ja kuulen hänen äänensä kaikkein vahvimmin nimenomaan Sanan äärellä. Jumalan läsnäolo ei ole minulle tunnetta vaan todellisuutta, joka ei katoa mihinkään. Olenkin vahvasti sitä mieltä, ettei pelkkä pään tieto muuta mitään, vaan Sanan täytyy tulla osaksi meitä: tipahtaa sydämeen saakka. Siten se alkaa tuottaa elämää ja muutosta.

Pyhän Hengen avaaman Sanan kautta Minna on alkanut ymmärtää, mitä Jeesuksen ristintyö todella merkitsee ja mitä uskovilla on hänen kanssaan ja kauttaan. Raamattu on hänelle nykyään se peili, joka kertoo myös sen, millainen hän itse on.

– Uudistumisen myötä Jumala on hoitanut sisäisiä haavojani, vapauttanut minua erilaisista kahleista ja sellaisista Vihollisen valheista, joita olen uskonut vuosikausia. Olen alkanut nähdä itseäni yhä enemmän Jumalan hyväksymänä ja hänelle rakkaana tyttärenä.

”Minulla on kaikki”

Minna Moilanen kokee, ettei mikään ole niin kuin ennen. Nykyisin hänen katseensa on Jeesuksessa – ei hänessä itsessään eikä hänen omissa voimissaan, olosuhteissaan tai vaikeuksissaan.

– Tunnen vahvistuneeni hengellisesti. Minulla on ihan oma selkäranka, enkä ole enää niin vahvasti omien tunteiden ja kaikenlaisten mielipiteiden ja opetusten heiluteltavissa. Ymmärrän, että minulla on vastuu tutkia myös hengellisessä kentässä esiintyviä erilaisia oppeja ja pysyä Raamatun linjassa.

– Nykyään sisälläni on yliluonnollinen rauha, lepo ja ilo, eikä minulla ole kiire mihinkään. Minun ei tarvitse jahdata ”sitä jotakin ihmeellistä” kuin koira häntäänsä, koska tiedän, että minulla on jo kaikki, mitä tarvitsen tähän maalliseen vaellukseeni Jumalan kanssa.

Minna Moilanen vertaa tilannettaan perhosen pyydystämiseen.

– Perhosta ei saa kiinni jahtaamalla sitä vaan istumalla alas ja olemalla paikoillaan. Kun siinä vain odottaa levollisesti, kohta perhonen jo istahtaa kädelle.

– Näin se on myös Taivaan Isän asioiden kanssa. Meidän tehtävämme on vain olla Jumalan lähellä, oppia hänestä Pyhän Hengen kirkastaman Sanan kautta – ja vain antaa hänen tehdä meissä työtään.


Elina Rautio


40/201

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja