Saila Ruotsala on kokenut, kuinka elämän vaikeimmissa tilanteissa Jumalan läsnäolo on tuntunut voimakkaimmin.

"Elämä Jumalan kanssa on turvallinen seikkailu"

Kittilästä kotoisin oleva Saila Ruotsala on kasvanut uskovaisessa kodissa. Hän kokee, että erityisesti mummon rukoukset ovat kantaneet häntä tähän päivään asti.

– Olin lapsena paljon mummolassa. Mummo kävi iltarukouksessa läpi kaikki läheisensä ja opetti myös minut rukoilemaan, Ruotsala kertoo.

Lastenleirit, nuorisopäivät ja kokouksissa käymiset kuuluivat Sailan elämään, ja uskonasiat olivat hänelle tuttuja.

– Teini-ikäisenä minulla ei ollut rohkeutta kertoa uskosta kavereilleni. Pelkäsin, että kaverini jättäisivät minut yksin.

– Ehkä minulla oli silloin väärä kuva uskovaisena olemisesta.

Nykyään ymmärrän, ettei Jumala halua muuttaa persoonallisuuttamme joksikin muuksi vaan hän haluaa käyttää meitä omana itsenämme. Viisaasti hän kasvattaa meitä kohti Jeesuksen kaltaisuutta.

Varsinaisen uskonratkaisun Saila teki 21-vuotiaana, kun kuolemanpelko vei nuoren naisen valinnan paikalle.

– Olin menossa nukkumaan, kun avasin Raamatun Psalmin 91 kohdalta, jossa sanotaan: ”Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla.” Se oli voimakasta Jumalan puhetta. Silloin vastasin myöntävästi hänen kutsuunsa.

Lohdutus haasteiden keskellä

Saila Ruotsalan mielestä elämä on kuin seikkailua, jossa haasteet ja jännittävät asiat saa kokea turvallisesti Jumalan kanssa.

– Vaikka ihmismieli ja tunteet ailahtelisivat, Jumala on uskollinen. Hän pitää huolta jokaisesta päivästä niin kuin hän on luvannut.

Usko Jumalaan on varjellut Ruotsalaa monelta asialta ja antanut hänelle hyvän, turvatun elämän. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hän olisi säästynyt vaikeuksilta.

– Kun lapseni sairastui vakavasti, ne vuodet olivat hyvin raskaita. Kun silloin itkin, minusta tuntui siltä, että Jeesus itki minun vieressäni. Vaikeimmissa tilanteissa koin Jumalan läsnäolon kaikkein voimakkaimmin. Se vahvisti uskoani.

– On ihmeellistä, että Jumala ei antanut minun katkeroitua. Tiedän, että jostain syystä hän salli tämän polun minulle.

Laulu jäi soimaan sydämeen

Keväällä ilmestyi Saila Ruotsalan kolmas sooloäänite Keskiyön auringon maa, jonka hän on aiempien levyjensä ohella tehnyt yhteistyössä säveltäjä Lasse Heikkilän kanssa.

– Alusta saakka olen kokenut yhteistyömme todella hyväksi. Lasse Heikkilällä on ollut ihmeellinen taito säveltää juuri minun tyylistäni musiikkia.

Ruotsalan musiikissa ja teksteissä ovat vahvasti läsnä Lapin luonto sekä ihmisen elämä iloineen ja suruineen. Kitaran, viulun ja lyömäsoitinten lisäksi uudella levyllä soi saksofoni.

– Kun Lasse Heikkilä tekee uuden laulun, hän lähettää sen minulle ja kysyy, miltä se kuulostaa. Laulujen täytyy olla sellaisia, joiden sanojen takana minä pystyn seisomaan. On myös hyvä, jos minulla on henkilökohtainen tarttumapinta tekstiin. Se on tärkeää tulkinnassa.

Konserttitilanteissa Saila rukoilee sitä, että Jumalalla olisi jotain kestävää annettavaa laulujen kautta kuulijoille.

– Paras palaute on sellainen, kun kerran eräs ihminen sanoi, että hänen masennuksensa alkoi helpottaa jonkin lauluni kuuntelemisen jälkeen. Se laulu oli jäänyt soimaan hänen sisimpäänsä, Saila iloitsee.

Heli Markkunen