Arvio: Vastakkainolosta vuoropuheluun

Jari Jolkkonen: Ymmärrystä etsivä usko. Kulttuurin, tieteen ja uskon vuoropuhelua. Väyläkirjat 2022. Sid. 278 s. 

Kuopion piispa Jari Jolkkonen on laaja-alaisesti sivistynyt kirkollinen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Kahden yliopiston dosenttina sekä Euroopan tiede- ja taideakatemian jäsenenä hän kykenee käymään vuoropuhelua yhtä asiantuntevasti teologian teemoista kuin yhteiskunnan aatevirtauksistakin.  

Uusimmassa kirjassaan Ymmärrystä etsivä usko Jolkkonen tarttuu keskustelevalla otteella moniin aikamme teologisiin, eettisiin ja poliittisiin kysymyksiin. Kirjoitukset ovat syntyneet kymmenen vuoden aikana, kun piispaa on haastettu ottamaan kantaa milloin mihinkin ajankohtaiseen aiheeseen. Niinpä teoksen teematkin risteilevät moniin eri suuntiin: tieteen ja uskon jännitteeseen, yhteiskunnalliseen polarisaatioon, kirkon ja valtion suhteisiin, ihmisoikeuksiin, ilmastoahdistukseen, teologiaan – jopa herätyskristillisyyteen ja evankeliointiin.  

Kirjan nimi on lainaa Anselm Canterburylaiselta (1033–1109), jonka tunnettu teologisen kirjallisuuden klassikko on suomennettu otsikolla Ymmärrystä etsivä usko (1986).  

Hieman epäyhtenäiset sisällöt on ryhmitelty kirjassa kolmen kokoavan aihepiirin alle. Jolkkonen käy vuoropuhelua ihmiskuvaan, politiikkaan ja kristilliseen spiritualiteettiin liittyvien aatevirtausten kanssa. Kirjoittaja osoittaa perehtyneensä huolella uusateistien ja muiden kristinuskon kriitikoiden näkemyksiin. Hän tuo kuitenkin vakuuttavasti esiin niiden taustaoletusten heikkoudet sekä kristinuskon katsomuksellisen luotettavuuden ja myönteiset vaikutukset.  

      Sosiaalisesta mediasta on tullut vuoropuhelua tuhoava taistelukenttä.

Pohdinnoissaan kirjoittaja päätyy peräänkuuluttamaan uskon ja tieteen vuoropuhelua. Niillä on omat tehtävänsä, ja niitä molempia tarvitaan.  

Kirjan antoisimpia aiheita on yhteiskunnallisen vastakkainasettelun eli polarisaation tarkastelu. Sekä politiikan että uskonnon kentillä esiintyy paljon epäluuloja, riitelyä ja vihamielisyyttä, mitä Jolkkonen pitää yhtenä aikamme kipeimpänä ongelmana. Lisäksi sosiaalisesta mediasta, jonka piti yhdistää maailma, on tullut vuoropuhelua tuhoava taistelukenttä.  

Uskonnollisen ja poliittisen kulttuurisodan luonnetta kirjassa tarkastellaan amerikkalaisen moraalipsykologin Jonathan Haidtin laajan tutkimusaineiston pohjalta. Haidtin teoria selittääkin hyvin ristiriitojen syntyä ja dynamiikkaa.    

Piispa itse kertoo kyllästyneensä jo nuorena konservatiivien ja liberaalien räyhähenkiseen kiivailuun. Eikä hän edelleenkään ole halukas osapuoleksi identiteettipolitiikan mustavalkoisiin vääntöihin ”aatteellisen selibaatin ja prostituution välillä”. Sen sijaan teos haastaa eri tavoin ajattelevia suopeaan vuoropuheluun ja näkemystensä avoimeen arviointiin. 

Kristittyjä kirjoittaja varoittaa passiivisuudesta mutta myös liian yksinkertaisten vastausten antamisesta monimutkaisiin kysymyksiin. Hän toppuuttelee ottamasta kovin tiukasti kantaa poliittisiin aiheisiin, joiden käsittelyyn oma asiantuntemus ei riitä. Varsin hyödyllinen neuvo myös vaalikeskusteluihin osallistuville. 

Ymmärrystä etsivä usko on kirja niille, jotka eivät tyydy tiedolliseen itseriittoisuuteen ja jotka ovat valmiita vuoropuheluun maailmankuvansa rakentamiseksi. Kirjallaan piispa antaa siitä mainion esimerkin. 

Leevi Launonen