Arvio: Onko hamstraus harmiton harrastus?

Aila Ruoho: Ahdas arki. Aikamedia 2022. Nid. 233 s. 

 

Monelle tulee hamstraus-sanasta varmasti mieleen sympaattinen tavaroiden keräilijä, jonka harmiton harrastus on päässyt vähän rehottamaan. Todellisuudessa pakonomainen haaliminen on kuitenkin vakava ongelma, josta hamsterin lisäksi kärsii yleensä myös tämän lähipiiri. 

Kuudennessa tietokirjassaan Aila Ruoho kertoo, miten keräilypakkoa sairastava näkee yleensä elämänsä normaalina, vaikka todellisuudessa hänen ajatuskulkunsa ja suhteensa tavaraan on täysin vinoutunut. Vaikka hamstrauskäyttäytyminen esiintyy usein itsenäisenä oireena, toisinaan se liittyy kuitenkin muihin psykologisiin sairauksiin. 

Käsistä lähtenyt keräily on yleensä salaisuus, joka halutaan pitää visusti muilta piilossa. Ruohon mukaan hamstraajan voi kuitenkin tunnistaa tietyistä ulkoisista tunnusmerkeistä. Näitä ovat muun muassa täyteen ahdatut kerrostalojen parvekkeet, sekalaista tavaraa pursuavat omakotitalojen pihat sekä pesemättömien ikkunoiden eteen tiiviisti vedetyt verhot. 

Olen usein ihmetellyt kotikaupungissani Turussa kadulla säännöllisesti vastaan tulevaa henkilöä, joka raahaa polkupyöränsä tangossa kasseja täynnä arvotonta roinaa. Aila Ruohon mukaan kyseinen käytös on yleensä merkki keräilypakosta, missä kaikki roina on samanarvoista, tarpeellista ja hyödyllistä. Holtiton hamstraus voi koskea vaatteiden, esineiden ja tavaroiden lisäksi myös ruokaa ja kotieläimiä.

 


       Ihmisten rankkoja kokemuksia on paikoitellen 

       vaikea uskoa todeksi.

 

Ahdas arki yhdistelee tasapainoisella tavalla kokemus- ja tietopuolta kiinnostavasta aiheesta. Ääneen pääsevät niin tavaroiden haalijat kuin heidän läheisensä ja ystävänsä. Ihmisten rankkoja kokemuksia on paikoitellen vaikea uskoa todeksi. 

”Teini-iässä intouduin kiukuspäissäni joskus siivoamaan vähän. Se lopahti lyhyeen, kun joka puolella kipittivät ötökät inhottivat. Paksu pöly tunkeutui ihohuokosiin niin, että naamaan nousi isoja näppylöitä. Sängynalustoissa ja vaatteissa vilisi turkiskuoriaisia. Ne söivät jogurtinjäänteitä sängyn alle tungetuista jogurttipurkeista”, eräs haastateltava kuvaa lapsuuttaan hamstraajan kodissa. 

Aila Ruoho antaa kirjassaan seuraavia vinkkejä, joiden avulla voi arvioida, onko oma tavaroiden haaliminen riistäytynyt käsistä: koti on aina sotkuinen, eikä siivoamisesta ole juurikaan apua, tavaroita on vaikea löytää, ahdistumisen tai tuskastumisen tunne, huonetilaa ei voi käyttää sen alkuperäiseen tarkoitukseen, vieraita ei huvita kutsua kylään. 

Kirjailijan mukaan ensimmäinen askel pakonomaisen keräilyn lopettamiseksi on tunnistaa ongelman olemassaolo. Tavaran ostamatta jättämistä kannattaa myös harjoitella, koska tällöin huomaa, etteivät seuraukset olekaan kohtalokkaat. Koulutetuilta ammattijärjestäjältä kannattaa ostaa myös palveluja, koska heiltä löytyy tarvittavaa pelisilmää kokonaisuuden hahmottamiseen sekä neuvoja siihen, mistä ja miten raivausurakka kannattaa aloittaa. Erityisen vaikeiksi kasvaneissa hamstrausongelmissa Ruoho kehottaa myös terapiaan turvautumiseen. 

Ahdas arki -teoksen kirjoitustyyli on energistä ja vetävää, ja sen teema kiinnostaa varmasti niitäkin, joilla ei ole hamstrauksen kanssa ongelmia omassa elämässään tai lähipiirissään. Joissakin kirjan kohdissa vastaan tuli turhan paljon samojen asioiden toistoa. Tähän hyvä ratkaisu olisi varmasti ollut hieman lyhyempi sivumäärä. 

 

Markus Majabacka




40/201

Toiminnan vilkastumisen myötä yrittäjien maksamat lähetyskannatukset ovat jopa nousussa – Inflaation myötä lähetystyö on kallistunut
Opinnäytetyössä tutkittiin, kenen ääni kuuluu kristillisissä lehdissä
Myös Gazassa on pieniä uskovien ryhmiä – mediatyön hedelmää näkyy
Fifteenit täyttyneet nopeasti – Suosituimmat leirit täyttyvät minuuteissa