Arvio: Kun kuolema repii rikki

Tero Huvi: Rikkirevitty. Suomen Lähetysseura 2022. Sid. 65 s. 

 

Tero Huvin käsittämättömän koskettavaa kirjaa poikansa äkillisestä, varoittamatta tapahtuneesta itsemurhasta ei voi lukea kuin hengitystä ja itkua pidätellen. Kenellekään ei toivoisi niin suurta tragediaa. Silti Suomessa tekee itsemurhan vuosittain noin 700 ihmistä. Teko on läheiselle useimmiten traumaattinen kokemus, jonka käsittelyyn tarvitaan paljon apua.

 

 

     Kirja on raatorehellinen yritys sanoittaa shokin

     ja trauman alle painuneita tuokiokuvia.

 

Tutkimusten mukaan kirjojen lukeminen avartaa ymmärrystä, parantaa empatiakykyä, opettaa uutta ja lisää valmiuksia kohdata erilaisia ihmisiä ja elämäntilanteita. Huvin teos saa aikaan sitä kaikkea. 

Kirja ei sorru olemaan kliseinen kuvaus toivosta tai toivottomuudesta. Eikä kirja, jossa kaikki selitettäisiin auki. Pikemminkin se on raatorehellinen yritys sanoittaa niitä shokin ja trauman alle painuneita tuokiokuvia, ohuita muistoja ja henkistä hyökyaaltoa, joita oman lapsen menetys saa aikaan. Kaikki tekeminen menettää merkityksensä silmänräpäyksessä. 

Kun kuolema ryntää näin rumalla tavalla iholle, tulee tunteiden vuoristorataa, muiden asioiden tyhjänpäiväisyyttä ja tarvetta olla hiljaa. Äkkiä mikään ei tunnu miltään tai ole mitään. Kaikki energia menee siihen, että yrittää jotenkin pysyä kasassa. Siinä osansa on läsnä olevien lähimmäisten lisäksi perheen cockerspanielilla, tennismailoilla ja jopa isojen pörssiyhtiöiden takaa pilkahtavien virkailijoiden inhimillisyydellä. 

Aidon ja syvästi koetun sisällön lisäksi Huvin kirja on kielellisesti suorastaan sanataidetta. Lauseista tihkuu herkkyyttä ja upeita kielikuvia, joita kuka tahansa ei osaa muotoilla. Kirjan selkeä ulkoasu, vetovoimaiset otsikot ja välittömästi syvään päätyyn hyppäävä aloituslause ansaitsevat myös kiitoksen. 

Työuraa Huvilla on evankelis-luterilaisen kirkon tehtävistä Suomen Lähetysseuran nuorisotyönjohtajaksi. Lisäksi hän on työskennellyt yrittäjänä, kasvatusjohtajana, toiminnanjohtajana ja päätoimittajana. Tätä nykyä hän toimii Leppävirran ja Heinäveden helluntaiseurakuntien pastorina. 

Työroolistaan huolimatta Huvi uskaltaa paljastaa sydäntä raastavan kipunsa, pettymyksen itseensä ja pelkotilansa. Jopa sen, kuinka rekka-auton alle hyppäämisen halu on niin todellinen, että hän päätyy jo makaamaan ison valtatien ojaan. Pimeys puristaa isoilla kourillaan. 

Kirjan lopussa on Surunauha ry:n toiminnanjohtaja Riika Hagman-Kiurun artikkeli. Surunauha on valtakunnallinen, uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö, jonka tavoitteena on tukea itsemurhan tehneiden läheisiä. Mukana on lisäksi koonti tahoista, jotka tarjoavat akuuttia apua kriisin keskellä. 

Kirjanen on sivumäärältään hyvin maltillinen, joten se sopii lohduksi niillekin, jotka kiertävät tiiliskivet kaukaa. Silti kaikki oleellinen tulee esiin. Pidemmässä kirjassa saattaisi olla riski sortua murheella mässäilyyn tai surussa rypemiseen. Nyt sitä vaaraa ei ole, vaan tilaa jää lukijan omille ajatuksille ja tunnereaktioille. 

Kaiken kaikkiaan tässä on kirja kaikille niille, jotka uskaltavat pysähtyä kipeän elämän ja kuolemaakin suuremman rakkauden äärelle. Kaikille niille, jotka haluavat taas muistaa, mikä elämässä on tärkeintä: Jos voisin, kääntäisin kelloa taaksepäin ja kuuntelisin sinua. 

 

Anniina Jakonen




05/2022

ElämäMira Kariluoto
Helsinkiläinen sosionomi-diakoni Tiina Tuomi joutui ottamaan Jumalan olemassaoloon kantaa ensimmäisen kerran ala-asteella, kun koulukaveri kysyi, uskooko hän Jumalaan. ...
PuheenaiheMinni Heinilä
Open Doorsin tammikuussa julkaisema World Watch -tutkimus kertoo karua kieltään maailman kristittyihin kohdistuvasta vainosta, joka on ennätyksellisellä tasolla. Yhä useampi kri...
Nykykulttuurissa palvomme ulkonäköä, arvostamme asiantuntijatietoa ja ihailemme lahjakkuutta. Sen sijaan luonteen kauneudelle emme huomaa antaa sille kuuluvaa arvoa.
Suomalaiseen kasvatus...
ArviotTero Huvi: Rikkirevitty. Suomen Lähetysseura 2022. Sid. 65 s.

Tero Huvin käsittämättömän koskettavaa kirjaa poikansa äkillisestä, varoittamatta tapahtuneesta itsemurhasta ei voi...
MielipideKun nyt on taas mediassa (TV, radio) puhuttu kylmän sodan ajasta, suomettumisesta ja rähmällään olostakin, tuli mieleeni – omaan kokemukseeni viitaten –, että on näissä herätyskristillisissäkin ku...
UutisetMinni Heinilä
Vakavaa vainoa ja syrjintää uskonsa vuoksi kokee 360 miljoonaa kristittyä eri puolilla maailmaa, selviää Open Doorsin World Watch List 2022 -raportista. Tämä tarkoittaa joka sei...
UutisetRuut Ahonen
Kanadassa tuli 7. tammikuuta voimaan transseksuaalisuutta koskeva laki, Bill C-4, joka kieltää eheyttävän seksuaaliterapian, sen mainonnan ja lasten viennin ulkomaille eheytystera...
UutisetSoluseurakunta-idean tie on Suomessa ollut kivinen. Avauksia on tehty siellä täällä jo vuosikymmenien ajan, mutta jostain syystä pienryhmiin perustuvan seurakunnan olemus ei ole meillä kirkastunut oik...
OpetusElina Rautio
”Uuvuttaa. Mikään ei innosta. Tunnen itseni tarpeettomaksi marionetiksi, jonka tekemisillä ei ole mitään vaikutusta muihin ihmisiin. Silti täytyy vain painaa eteenpäin, koska eva...
PikavisiittiAnniina Jakonen
Olen 33-vuotias paljasjalkainen kuopiolainen. Työskentelen sosionomina Diakonissalaitoksella ja kuulun Tukikohta-seurakuntaan. Perheeseeni kuuluvat vaimo sekä 2-, 9- ja 11-vuo...
UutisetAnssi Tiittanen
Kansanedustaja Päivi Räsäsen tapaus on kerännyt huomiota myös kansainvälisesti. Räsäsen tueksi on ilmoittautunut muun muassa kristillinen oikeusapujärjestö ADF International,...
UutisetAnssi Tiittanen
Kyllä tämä on minulle itsellenikin viikon kohokohta, Hannu Hammar kertoo.
Hammar on ollut 12 vuotta mukana vapaaehtoistyössä Itä-Uudellamaalla Mäntsälän ruoka-apudiak...
Maanantai 24.1.2022 jää historiankirjoihin. Kansanedustaja Päivi Räsäsen oikeudenkäynnin ensimmäinen päivä tuskin jäi keneltäkään maassamme huomaamatta.
Kaikista vastaväitteistä huolimatt...
Ristin Voiton verkkosisältö nyt Ajassa-lehdessä – diginäköislehti päivittyy toistaiseksi tutulle paikalle ristinvoitto.fi:hin
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan