Arvio: Jumala voi muuttaa kaiken

Jukka Mäkinen: Selvä ratkaisu. Aikamedia 2023. Nid. 137 s. 

 

Lukuisia teoksia julkaisseen Jukka Mäkisen uutuus tallettaa kansien väliin Tommi Merivirran elämäntarinan. Sen valokeilassa ovat etenkin Merivirran synkkä menneisyys, johon mahtuu erilaisia päihteitä ja rikoksia, sekä uskoontulo. Kirja on tietyssä mielessä kuin pitkä todistuspuheenvuoro, jossa painotetaan Jumalan muuttavaa voimaa. Tommi Merivirta toimii nykyään Seinäjoen helluntaiseurakunnan diakoniatyöntekijänä ja Lakeuden ruoka-apu ry:n toiminnanjohtajana. 

Merivirran elämäntarina on kiinnostava ja suurimmaksi osaksi vauhdikas. Kirja alkaa päähenkilön lapsuudesta ja kiihdyttää ripeästi teinivuosiin, joiden aikana koetaan muun muassa kutkuttavat treffit ja ihastuminen. 18-vuotiaana aletaan käydä baareissa. Humaltuminen on melkein kuin rakkautta ensisilmäyksellä, ja ensin Merivirran viikot menevät viikonlopun ryyppyretkiä odotellessa, kunnes juomisesta alkaa tulla jo viikonpäivienkin ajanvietettä. Humala on aluksi ratkaisu ujouteen ja jännitykseen sosiaalisissa tilanteissa, mutta myöhemmin päihteet vain lisäävät ahdistusta. 

Tarinan edetessä mukaan tulevat huumeet ja lääkkeet. Välillä ollaan töissä, välillä elellään lainoilla, sosiaalituilla ja rötöksillä. Elämän villeimmät vuodet kuluvat ensin Jokelassa ja myöhemmin Vammalassa, jonne Merivirta lähtee alun perin aikeenaan muuttaa elämänsä, mutta se ei meinaa millään onnistua. Vuosia mieltä kaihertavat myös mietteet elämän merkityksestä ja kuolemasta: ”Mies alkoi alistua ajatukseen, että ei koskaan viettäisi 30-vuotissyntymäpäiviään. –– Elimistö pettäisi tai joku ryyppykaveri sekopäissään lopettaisi hänen hengittämisensä. Ei hänestä ollut nousemaan omin voimin, eikä muiden auttamanakaan.” 

Mutkien kautta Merivirta kuitenkin tulee uskoon, ja se muuttaa kertaheitolla kaiken, etenkin sisäisesti. Hän saa kokea elämässään myös paljon rukousvastauksia ja Jumalan huolenpitoa. Vaikeudet eivät toki kokonaan lopu, mutta päihteisiin ei ole paluuta. Elämä kuljettaa Seinäjoelle, jossa oma kutsumustyö eli ruokajakelu löytyy. Tätäkin vaihetta kirja valottaa ja tuo samalla esille kyseisen työmuodon tärkeyden. 

Selvä ratkaisu on sujuvasanainen teos, joka tuntuu tyyliltään ”lehtijuttumaiselta”. Kaikkitietävän kertojan kuvaukset ja Merivirran repliikit, joissa eri tilanteita avataan tai päähenkilön näkökulmaa syvennetään, kuljettavat tarinaa eteenpäin. Voi kuitenkin olla, että tällainen kerronnallinen ratkaisu jakaa mielipiteitä. Lisäksi tyyli on todella ”aikuismaista” ja sanavalinnat selvästi vanhemman ihmisen, mikä voi vieraannuttaa nuorempia lukijoita, ellei tarinan juoni imaise heti alussa mukaansa. 

Teos on kokonaisuudessaan riittävän avoin ja kuvaava, mutta se ei mässäile, ”strippaa” tai viivy liikaa menneisyyden rötöstelyissä. Merivirrasta piirtyy henkilönä raikkaan inhimillinen kuva. Lyhyt ja helposti luettava kirja sopii monenlaisille lukijoille. Ulkoiselta habitukseltaan tämä pehmeäkantinen teos on kirjan ja vihkosen välimalli, ja kansien värimaailma on tyylikäs. Kuten Markku Tuppurainen sanoo kirjan esipuheessa: aikamme tarvitsee muutostarinoita. Tässä on yksi sellainen, joka koskettaa lukijaa etenkin lopussa. 

 

Sara Saarela




40/201

Toiminnan vilkastumisen myötä yrittäjien maksamat lähetyskannatukset ovat jopa nousussa – Inflaation myötä lähetystyö on kallistunut
Opinnäytetyössä tutkittiin, kenen ääni kuuluu kristillisissä lehdissä
Myös Gazassa on pieniä uskovien ryhmiä – mediatyön hedelmää näkyy
Fifteenit täyttyneet nopeasti – Suosituimmat leirit täyttyvät minuuteissa